Raitistuminen toi kadotetun elämän takaisin

Oskari Raulamo pääsi irti päihteistä. Se vaati pohjakosketuksen, kaksi hoitojaksoa ja kirjan kirjoittamisen.

Eleonoora Riihinen

Kuivasjärven päällä oli kermavaahtoa, maa liikkui jalkojen alla ja kukkia ilmestyi kuin tyhjästä. 19-vuotias Oskari Raulamo oli sekoittanut päätään monta päivää. Huumetestien mukaan hän oli käyttänyt ainakin uni- ja kipulääkkeitä sekä kannabista.

Hän istui vanhempiensa työsuhdeautoon ja lähti ajamaan kohti kotia. Pian hän vaipui tiedottomaan tilaan.

Jalka painui kaasulle, ja auto lähti kiitämään vastaantulevien kaistalle ja ojaan, josta se lensi vauhdista ilmaan, kieri katollaan ja rysähti puuhun.

Raulamo kiipesi autosta vahingoittumattomana ja soitti hätänumeroon. Seuraavana päivänä hän oli taas sekaisin aineista.

Raulamo oli päässyt Minnesota-malliin perustuvasta päihdehoidosta vain kuukausi ennen kolaria. Kolarista lähti uusi alamäki.

– Pakenin päihteiden käytöllä päihteiden aiheuttamaa pahaa oloa. Vaikeuksista seurasi aina vain uusia vaikeuksia, Raulamo kertoo kierteestä.

Juomista ja sekakäyttöä kesti noin kaksi vuotta. Se alkoi, kun Raulamo oli 18-vuotias. Urheilijanuorukainen oli lopettanut tenniksen, jota hän oli pelannut kahdeksanvuotiaasta asti.

Tilalle tuli biletys. Alkoholi ja kannabis veivät nuoren miehen nopeasti syvemmälle pään sekoittamisen kulttuuriin. Pian hän käytti myös lääkkeitä ja laittomia aineita.

– Se lähti todella nopeasti lapasesta, Raulamo sanoo.

Meni vielä puoli vuotta kolarin jälkeen ennen kuin hän raitistui kokonaan.

–Lopulta se oma pohja löytyi. Sitä syvemmälle en halunnut mennä, Raulamo kertoo.

Raulamo puhuu kokemuksistaan rauhallisella äänellä ja katsoo suoraan silmiin.

Toisen Minnesota-hoitojakson aikana Raulamo oli valmis myöntämään oman päihderiippuvuutensa. Toipuminen alkoi.

Hän on ollut kaksi vuotta täysin raittiina.

Myös kirjoittaminen edesauttoi raitistumista. Raulamo kirjoitti kokemustensa pohjalta kirjan, jonka hän päätti julkaista lopulta itse. Etsin itseäni, liian usein on hukassa olevan nuorukaisen tarina täynnä pelkoa, ahdistusta ja painajaisia.

– Kirjoittaminen oli tapa saada ne asiat pois mielestä, Raulamo kertoo.

Hän haaveilee kirjailijan työstä ja kirjoittaa parhaillaan omaelämäkerralliselle tarinalle jatko-osaa.

Päästyään irti päihteistä Raulamolle valkeni monia tuskallisia asioita. Hän tajusi, kuinka paljon hänen läheisensä olivat kärsineet.

– Päihderiippuvuus ei kosketa vain yhtä ihmistä, vaan myös läheiset kärsivät. He kärsivät jopa enemmän kuin riippuvainen. Kun käyttää päihteitä, ei ajattele ollenkaan muita ihmisiä. Tein asioita, joita en selvin päin ikinä tekisi.

Raulamon ihmissuhteet ovat raitistumisen myötä korjaantuneet.

– Tuntuu, että minuun taas luotetaan, Raulamo sanoo hiljaa ja hymyilee.

Hän on löytänyt uudestaan myös tenniksen ja käy säännöllisesti pelaamassa kavereidensa kanssa.

Raulamo on päässyt myös opiskelemaan. Hän aloitti media-assistentin opinnot Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikössä tänä syksynä.

– Kun käytin päihteitä, en oikeasti elänyt. Nyt raitistuneena koen, että olen saanut päihteiden tilalle takaisin oman elämäni.

Fakta

Oskari Raulamo

Syntynyt 23.2.1993 Oulussa.

Valmistui aikuislukiosta ylioppilaaksi vuonna 2013.

Aloitti tänä syksyllä media-assistentin opinnot.

Kirjoittanut päihdekokemuksistaan omakustannekirjan ”Etsin itseäni, liian usein” kirjailijanimellä Ose Raulamo.

Kirjaa myydään verkkokaupoissa.

Harrastaa kirjoittamisen lisäksi kitaransoittoa, tennistä ja lukemista.

Lempikirjailijat Paolo Coelho ja Deepak Chopra.

”Päihderiippuvuus ei kosketa vain yhtä
ihmistä, vaan myös
läheiset kärsivät. He
kärsivät jopa enemmän kuin riippuvainen.”

Oskari Raulamon mukaan Suomi on päihdekeskeinen maa, jossa ongelmista vaietaan liiaksi. – Apua on aina saatavilla. Aina on myös toivoa. Vaikka olen joskus menettänyt toivoni, olen löytänyt sen uudelleen ja olen tässä.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva