Pussikaljoittelua ja pohdintoja

Kari Sallamaan teos viihdyttää älykkyydellään sekä mahdottomuuksiin äityvällä asetelmallaan.

Romaani

Kari Sallamaa: Viisi sinistä miestä. Ntamo 2015.

Oulun yliopiston kirjallisuuden dosentti Kari Sallamaa (s. 1942) on kirjoittanut veijariromaanin, joka saa nauramaan ääneen. Sallamaa, ollakseen yliopistoihmisiä ja kirjallisuuden ammattilainen, ei väännä esikoisromaaniaan turhan monimutkaiseen muotoon.

Matkakertomuksella on pitkät perinteet sekä angloamerikkalaisessa että eurooppalaisessa kirjallisuudessa. ”Road trip” mahdollistaa erikoisten kohtaamisten ketjun ja pakottaa päähenkilöt täyttämään miljöökuvauksen aukot keskustelulla.

Ja keskustelua Sallamaan teoksessa riittää. Kertomus ilosta, kuten teoksen alaotsikko kuuluu, alkaa anniskelukohtauksella Hämeenlinnan krouvissa, kun Erik ”Erkko” Bongsted ja Pekka Orvasketo kohtaavat. Edellinen on fennomaani, jälkimmäinen maittensa kohtaloa murehtiva talonpoika. Erkko voisi olla kirjailijan alter ego, laajan sivistyksen ja kielitaidon omaava, pilke silmäkulmassa kekkaroiva hulivilipoika.

Totisemman Orvaskedon ja leski- ja orpokassan ryöstäneen ja siten maksumieheksi joutuvan Erkon seuraan liittyy Hattelmalan harjulta laskeutuessa Pärttyli Mygg, karannut sotamies. Miehet suuntaavat naisenkaipuussaan matami Röhrstrandin ilotaloon, jossa heidän joukkonsa jatkoksi rymistelee oululainen merimies Yrjö Varjakka.

Porukka etenee ensin kohti itää, mutta kaartaa lopulta kohti Helsinkiä. Matkalla tavataan Runeberg, veljesjoukkonsa hylkäämä Simeoni ja järkensä menettänyt Aleksis Stenvall. Varjakka ja Erkko käyvät tarinoillaan taistoa joukon johtajuudesta. Kesäinen Suomi pöllyää ympärillä.

Miehet korkkaavat pulloja, nakertavat nisua ja keskustelevat kohmelossaan runouden merkityksestä. Eletään vuotta 1872, ja ajankohta on herkullinen.

Teos avaa sitä näkökulmaa, josta itsenäisen Suomen identiteettiä ja kieltä rakennettiin. Ruotsinkielisen päähenkilö Erkon suomenmielisissä mietteissä käyvät väliin mamman uhkeat muodot ja laiminlyöty opintoelämä. Tien päällä Erkko kiteyttää jokaisen miehen toiveen heinäkuun kesälomakauden aikaan.

”Kerran kesässä pitää saada olla vapaa virkavelvollisuuksista, valittavista akoista, parkuvista pennuista, kellä niitä on, minulla tiskini edessä raatihuoneella.

Sallamaan teos on poikamaisen sivistynyt pussikaljaromaani aikain takaa.

Lukijalta vaaditaan vieraiden kielten, historian, kirjallisuuden ja populaarikulttuurinkin hallintaa.

Vihjailun voisi mieltää älykkyyden esittelyksi, mutta teoksen vilpitön luonne puhdistaa epäilyn. Miesjoukossa on kaikenlaisia katsantokantoja, ja eteenpäin on mentävä: kohti naisia, merta ja varuskuntaa. Pientä nujakointiakin esiintyy, kuten arvata saattaa.

Teoksen toivoisi löytävän tiensä nuorten aikuisten lukemistoon, vaikka kansitaide ei välttämättä heitä lukijoiksi houkuttelekaan. Rinnalla voisi lukea perinteisesti Seitsemää veljestä, mutta myös esimerkiksi Mikko Rimmisen Pussikaljaromaania.

Jenni Kinnunen

Kari Sallamaan (s. 1942) Viisi sinistä miestä -romaani on vuoteen 1872 ajoittuva ”kertomus ilosta”.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva