Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen, teksti
maiju torvinen, kuvatKansainvälisessä naamioteatterityöpajassa Järven tilalla Iissä askaroidaan Kalevalan henkilöiden kimpussa. Kanadalaisten Sam ja Katah Kersonin vetämä paja valmistaa esitystä Lemminkäinen Manalassa.
Karjaladon edessä osa työpajan väestä irrottaa juuri jättikokoista Pohjan akan eli Louhen päätä savimuotista.
– Savi on kaivettu pellolta Muhokselta ja Olhavasta ojan pohjasta, työpajaa emännöivä Anna-Kaisa Järvi kertoo.
– Luonnon savea piti ensin mällätä käsin neljä viikkoa, että se saatiin veistämiskuntoon.
Tämä jo kertoo työpajan luonteesta. Omin käsin tekeminen ja osallistaminen kuuluvat tähän taideprojektiin olennaisesti. Mukana on iiläisiä nuoria Iipajalta ja kuntouttavasta työtoiminnasta, Iin taideyhdistys sekä Iin näyttämöyhdistys.
– Yhteisöllisyys projektin ympärillä on aivan valtavaa, Järvi ihailee.
Naamioteatterin tarinan ydin on Lemminkäisen seikkailu Tuonen mustalla joella, minne Louhi hänet lähettää Tuonelan joutsenta tavoittamaan.
Vauras Pohjolan emäntä Louhi on Pohjolan valtias ja joukkojen komentaja. Hän on ulkomuodoltaan ”kyytäkynsi”, ”luuhamuura” ja harvahammas, jolla on ”nenä vanka Vuojolainen”.
Louhea esittää Anna-Kaisa Järvi.
– On ihanaa olla niin kauhistuttavan inhottava. Oikein isolla energialla turskutan menemään, hän kertoo.
Itämerensuomalaisten mytologiaa tutkineen akateemikko Anna-Leena Siikalan mukaan käsitys Pohjan perällä asuvasta mahtavasta ja rikkaasta noitanaisesta, joka saattaa muuntautua linnun hahmoon, kuuluu yhteispohjoismaiseen perinteeseen.
Pohjolan pimeä ja kylmä seutu rinnastuu Islannin saagojen ku-vauksiin Botten, Bottnar, Hafsbotn, Nordbotn, Trollebotn, Jötunheimr ja Utgardalokin -alueista.
– Tarinan valitsi Sam Kerson, Anna-Kaisa Järvi kertoo.
Dragon Dance Theatren työpajoissa on tehty jo monta juttua, joissa vieraillaan Manalassa.
– Kolme vuotta sitten olin mukana Pohjois-Saksassa toteutetussa, kreikkalaiseen myyttiin pohjaavassa teoksessa Psyche in the underworld.
– Olemme työstäneet tarinoita myös kuolleiden valtakunnan valtijattaresta Persefonesta, hänen isästään Demeteristä ja Haadeksesta, joka kaappaa ihastuksensa Persefonen Manalaan, Sam Kerson lisää.
– Minusta Manalassa käyminen tarkoittaa muuttumista. Jotta jokin asia muuttuisi, täytyy mennä pohjamutia myöten, Järvi tulkitsee.
Oululainen sirkustaiteilija Anna-Kaisa Järvi tutustui Sam ja Katah Kersoniin iiläisen kuvataiteilijan Antti Ylösen välityksellä jouluna 2007.
– Heillä on maailmanlaajuinen verkosto. Esimerkiksi Saksan työpajaan osallistui ihmisiä USA:sta, Chilestä, Egyptistä, Meksikosta ja Suomesta.
Dragon Dance Theatren työpajat toteutetaan yleensä pienillä paikkakunnilla. Lähtökohtana käytetään paikallisia tarinoita ja maailmansyntymyyttejä.
– Käsikirjoituksessa korostuu erityisesti se kohta, jossa märkähattu karjapaimen tappaa Lemminkäisen ja työntää Tuonelan virtaan. Lemminkäisen äiti kerää poikansa kappaleet joen pohjalta ja yrittää laittaa järjestykseen. Korppi sanoo hänelle, että turha vaiva, ruumis on jo mätänemistilassa. Mutta äiti ei anna periksi.
– Tämä on kaunis tarina äitiydestä. Lemminkäisen äiti edustaa rakkauden voimaa, joka maailmassa vallitsee, Anna-Kaisa Järvi toteaa.
Kalevalan kertomusta on tuotu vähän tähän päivään.
– Tässä ovat suurena ihmiskuntaa uhkaavana vaarana radioaktiiviset saasteet. Louhen väki haluaa rajatonta kasvua, rajatonta energian kulutusta.
– Lemminkäisen myrkytämme poloniumilla. Olemme ottaneet mallia venäläisistä, jotka likvidoivat Alexander Litvinenkon.
Katso kuvagalleria kaleva.fi
pitkin Tuonelan jokea,
vetelevi vastavirran.
Veti kerran, tuosta toisen:
saapi paian poikoansa,
paian mieliksi pahoiksi;
veti vielä kerran toisen:
sai sukat, hatun tapasi,
sukat suureksi suruksi,
hatun mieliharmiksensa.”
Artikkelin lähde Kaleva