Artikkelin lähde Kaleva
Pia KaitasuoSakari Topeliuksen Koivu ja tähti -satua luettiin takavuosikymmeninä koulukkaille. Nämä vaikuttuivat syvän opettavasta tekstistä, pyyhkivät kyyneleensä hihaan ja kajauttivat päälle urkuharmoonin säestyksellä Kotini-laulun. Tiedän paikan armahan.
Nykysukupolville satu on jäänyt vähemmän tutuksi, eikä isostavihastakaan juuri haastettu, kun oleellisempaa on ollut muistuttaa ajallisesti läheisemmästä taistelujen kaudesta, jonka jälkikaiut ovat tuntuneet arkielämässä.
Isostavihasta on vaiettu. Tarina venäläisen vimmasta siirtyi lähinnä vain sadussa ja kansanrunoudessa.
Tsaari Pietari Suuren ulkopolitiikkaa Suuressa Pohjan sodassa oli käydä tavallisen kansan kimppuun: ryöstää, raiskata, riistää vapaus – ja henki. Tehdä tyhjäksi ja tuhota se, minkä ihminen oli saanut pohjoisessa aikaan.
Samaan aikaan suomalaisten suojelija, soturikuningas Kaarle XII, oli joukkoineen sotimassa länsirintamalla, Norjassa. Itämaa, kuten Ruotsissa Suomea oli nimitetty, sai tulla toimeen omillaan.
Tsaarin käsky kuljetti kasakat kotiseudultaan kauan länteen suorittamaan terroritekoa, jota voi kutsua vain kansanmurhaksi.
Yksin Pohjois-Pohjanmaalla kuoli enemmän kuin 6 000 ihmistä. Koko Suomesta kuljetettiin parikymmentätuhatta Venäjänmaalle orjuuteen – heidän joukossaan oululainen, Muhokselle paennut Kristoffer Toppelius, satusetä-Topeliuksen isoisän isä.
Hailuotolaisten isoavihaa on niin kutsuttu murhaperjantai: yhden yön aikana tapettiin noin 800 henkeä.
Saaren väkiluku ei toki tuolloin ollut kuin kolmatta sataa. Suuri osa surmatuista oli saaresta turvapaikkaa hakeneita, Hailuodon kirjastonhoitaja-kulttuurisihteeri Kari Blomster toteaa.
Ei siis ihme, että luotolaisten mielissä on omaa historiaa muistellessa käynyt myös kytkentä tähän päivään, väkivaltaan ja pakolaisuuteen.
Tarinat koetusta ovat siirtyneet Luodossa perimätietona. Blomster toivoo, että ihmisten äänin kerrottu kirjattaisiin vihdoin muistiin.
– ”Venäläinen verikoira” on määritelmä, joka toistuu eri puolilta kerätyissä kansanrunoissa, Blomster kertoo.
Se löytyy myös vanhimmasta Hailuodossa tallennetusta runosta, jonka Noora Kleemo lausui vuonna 1880 kerääjälle.
– Tämä on tärkeä juttu, sillä runolla on aikalaistodistuksen luonne, Blomster huomauttaa.
– Hailuodon-toisinto loppuu eri tavalla – näissä versioissahan on eroja. Lopussa tullaan tavallaan johonkin satumaahan, turvapaikkaan, kenties jopa metaforisesti kuolemaan. Hailuodon runossa kuvataan ihmeellinen tupa-motiivi. Minun mielestäni tähän on
kuvattu Pakopirtin rotko, maakuoppa, johon mentiin piiloon. Tämän Hyypänharjulla pohjoisrinteessä olleen piilopirtinhän kasakat löysivät.
Hailuodossa kokoonnutaan lähipäivinä peräti kahteen otteeseen teeman vaiheille. Sunnuntain kotiseutupäivässä aiheesta puhuu historioitsija Teemu Keskisarja, maanantai-iltapäivästä samaa pohditaan erityisessä seminaarissa Kustaa H.J. Vilkunan, Ritva Kyllin ja Kaisa Salmen esitelmien kautta.
Keskisarjan luento soveltuu koko perheen kuultavaksi, maanantaina puhutaan karuimmin termein.
orjiksi.
Ylen TV1:n toimittaja Riika Nikkarinen on juuri palannut Hailuodosta. Nikkarinen ja kollegansa Sakari Silvola ovat yhdessä historioitsija Teemu Keskisarjan kanssa ideoineet kuusiosaisen sarjan, joka pureutuu Suomen historian tiettyihin pimeisiin vaiheisiin.
– Kyse on tapahtumista, jotka ovat paitsi unohdettuja, siis pimeydessä, myös luonteeltaan synkkiä, pimeitä, Nikkarinen selittää.– Kyseisen jakson teemana on isoviha, josta kerrotaan Hailuodon kautta. Se on paikkana tarpeeksi kompakti ollakseen esimerkki isomman asian kertomiselle.
– Hailuodossa tapahtunut on vertauskuva viimeisellä rannalla -ajatukselle: on pakolaisia ja tyhjenevä saari. Toki myös saaren kuvauksellisuus vaikutti.
Historia on jotain, joka on tapahtunut tavalliselle ihmiselle, tekijät haluavat korostaa. Hailuodossa elää ihmisiä, jotka ovat suoraan alenevassa polvessa surmattujen ja orjiksi vietyjen jälkeläisiä, mikä tuo dokumentin tekijöille uniikin mahdollisuuden osoittaa tämä.
Kaikkiaan viisi luotolaista kertoo suhteestaan 300 vuoden takaiseen väkivallantekoon.
– Orjuudesta tiedetään palanneen kolmen luotolaisen – meidän haastateltavanamme oli heistä kahden jälkeläisiä.
Nikkarinen ja Keskisarja kiittelevät luotolaisia yhteistyöstä. He eivät kohdanneet vaikenemista.
– Mukana olleet ovat kaikki niin historiaorientoituneita, että halusivat puhua tapahtuneesta.
– Meidän missiomme on yrittää saada aikakautta ymmärretyksi ajasta itsestään lähtien.
Tarkkoja kalenteripäiviä sarjan esittämiselle ei vielä ole, mutta Nikkarisen mukaan sarja alkaa vuoden vaihteessa.
Artikkelin lähde Kaleva