Artikkelin lähde Kaleva
Jaana SkyttäMikko Ranta kaivaa suuresta peltirasiasta esiin vanhoja valokuvia. Ne ovat urheiluseura Muhoksen Voiton 1980-luvun kulta-ajoilta. Kärkiniminä nousevat arvokisamitalistit, painijat Tapio Sipilä ja Toni Hannula.
– Näitä kuvia on vaikka kuinka paljon, painiveteraani ja entinen Muhoksen Voiton valmentaja sanoo.
Ranta toimi Muhoksen Voiton painivalmentajana peräti kaksikymmentäkahdeksan vuotta, vuosina 1966–1994.
– Tapsa oli pieni pojan nassikka, kun hän aloitti valmennuksessani.
Kun Rannan oma urheilu-ura ei onnistunut toivotulla tavalla, hän päätti pistää itseään paremmat miehet pärjäämään. Sen hän myös teki.
Rannan valmentajakaudella Muhoksen Voitosta kehittyi yksi Suomen parhaista painiseuroista. Parhaimmillaan maajoukkuetasolla kilpaili 4–6 seuran urheilijaa yhtä aikaa.
Vastikään perustettu Mikko Rannan nimeä kantava stipendirahasto tukee nuoria- ja veteraanipainijoita Suomessa. Stipendejä ei siis ole suunnattu pelkästään Muhoksen Voiton painijoille.
Aloite rahaston perustamiseen tuli Muhoksen Voitossa painineelta liikemieheltä Kari Jokelalta. Nyt rahasto toivoo lahjoituksia yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.
Rahastoa hallinnoi Mikko Ranta. Päätökset rahan käytöstä, kenelle sitä annetaan ja minkä verran, tehdään yhdessä Tapio Sipilän kanssa. Sipilä on Muhoksen Voiton painijaoston puheenjohtaja.
Rahaston käyttöä valvoo niin ikään seurassa paininut liikemies Kari Väliaho, joka raportoi vuosittain rahojen käytöstä seuralle.
Urheilulajina
– Haluamme tukea ja kannustaa nuoria painiharrastukseen stipendein. Myös veteraaniurheilijoiden tukeminen on sydäntäni lähellä. Veteraanipaini ei ole olympialaji eivätkä veteraanipainijat näin ollen saa Suomen painiliitolta tukea, Ranta sanoo.
Muhoksen Voiton valovoimainen veteraanipainija on 1980- ja 1990-lukujen EM-pronssimitalisti ja 12-kertainen SM-mitalisti, Toni Hannula, 53.
– Toni on kovassa kunnossa. Syksyllä hän sijoittui neljänneksi veteraanien MM-kisoissa Serbian Belgradissa. Tänä syksynä hän osallistuu veteraanien MM-kisoihin Ateenassa ja 2016 Seinäjoella.
Hannulaa valmentaa Oulun Pyrinnön painin päävalmentaja Mikael Lindgren.
Mikä oli Rannan resepti, kun hän siivitti katraansa maailmanmenestykseen?
– Ei siinä muuta ollut kuin että teimme töitä aivan hurjasti.
Kaksikymmentäkahdeksan vuotta treenien vetämistä kaksitoista kertaa viikossa, istuminen urheilulautakunnissa, vaikuttaminen piiritasolla ja painiliitossa päivätyön ohessa vei valmentajan voimat.
– Kun rivipainijat jäivät kesälomalle, minä repalehdin maajoukkueen mukana ympäri Suomea. Stressi oli kova, sillä en osaa ottaa mitään asiaa puoliteholla.
Terveys meni ja Ranta jäi ennenaikaiselle eläkkeelle 54-vuotiaana.
Sitä mies harmittelee, ettei jakanut hiljaista tietoaan nuoremmille.
– Pidin nauhat käsissäni loppuun saakka. Kun lähdin, seura jäi tyhjän päälle ja hiipui. Onneksi seurassa puhaltavat nyt uudet tuulet ja se on nousemassa uuteen uskoon.
Ranta seuraa yhä aktiivisesti painia, erityisesti Hannulan edistymistä.
Perheessä vaimo, poika, hänen vaimonsa, kuusi lastenlasta ja kolme lapsenlastenlasta, toinen poika on kuollut.
Harrasti painia kilpailutasolla kuusitoista vuotta, seuravalmentaja 1966–1994.
Muhoksen Voitto ry:n ainaisjäsen, yhdistyksen kultainen ansiomerkki 1985.
TUL:n kultainen ansiomerkki 1988. Suomen valmentajat ry:n kunniakirjat, 1981 ja 1983. Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuoden kunniakirja 1989. Suomen painiliiton viiri 2011.
Mikko Rannan stipendirahasto on suunnattu nuorille- ja veteraanipainijoille.
Lahjoitukset rahastoon tilille: Oulun osuuspankki, FI 80 5740 4420 1189 58.
Kun oma painiura ei tuonut toivottua menestystä, Mikko Ranta pani itseään paremmat miehet pärjäämään.
Artikkelin lähde Kaleva