Kuninkaallisten ovimiesten eturivissä

Kaarlenholvin ja Jumprun Kari Mäläskä kertoo oman tarinansa portsareiden työtä kuvaavassa kirjassa.

Tarinoita menneisyydestä

Ravintolaan oli turha yrittää farkuissa tai lenkkareissa 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussa. Miehellä suorat housut, naisella hame tai mekko olivat sääntö. Jos paikan tyyliin kuului pikkutakki, semmoisen sai villapaidan tilalle portsarin naulakosta, muistelee oululainen portsariveteraani Kari ”Mälli” Mäläskä (62).

Kari Mäläskä avaa elämäntarinaansa ja ovimiehen työn historiaa pian ilmestyvässä kirjassa Yön sankarit. Kirjaan on haastateltu 14 tunnettua, edelleen töissään viihtyvää ovimiestä eri puolilta Suomea. Mälli on rovaniemeläisen Henry Hynysen ohella kirjan ainoa portsari Pohjois-Suomesta.

Mälli on kirjassa toinen yli kuusikymppinen helsinkiläisen Eliten 68-vuotiaan hovimestari Waldemar Gusevin kanssa. Gusev aloitti portsarina 1965, Mälli vasta 1977.

Kari Mäläskä sanoo, että hän katselee Jumprun ja Kaarlenholvin ovella parhaimmillaan jo kolmatta sukupolvea.

– Ravintolan suosio periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Yön sankarit -kirjassa Mälli kuvaa terävää kieltänsä, jolla portsarin täytyy harkitusti ruoskia. Nopeat hoksottimet ja puhetaidot ovat kaiken aa ja oo. Hän kertoo esimerkin tytöstä, joka tuli kaikkien jonottajien ohi portille ja yritti puhumalla sisään.

– Näähän tunnet mun äitin hyvin.

– Tunnen, tunnen. Ja muistankin, mutta sitten sun isi tuli kotiin.

Jumprun ovelle tullessaan Kari Mäläskä oli vasta 23-vuotias. Pian täyttyisi 40 vuotta samassa talossa, vaikka eläkeikä lähestyy. Mälli kuvaa kirjassa, miten hän päätyi isänsä tapaan portsariksi Heinäpään kaduilta, jossa ”venkoilu”, rikollinen elämä oli lähellä tarttua.

Mälli kävi viisi vuotta lyseota, mutta vain käsityö- ja piirustusnumerolla pystyi kehumaan ja koulu jäi kesken. Hän päätyi sattumalta hammasteknikon hommiin, joissa kolme vuotta meni Torniossa, kunnes hän palasi takaisin Ouluun 1976. Kolmetoista vuotta kului päivät hammasteknikkona ja yöt Jumprun ovella.

Alkuaikoinaan Mälli myöntää kyykyttäneensä asiakkaita. Tyyli oli takavuosikymmeninä erilainen, kun portsarilla oli ylivaltainen maine ihmisten mielissä. Harvat keskiolutpaikat sulkivat ovensa jo iltakymmeneltä, jolloin muutamaan myöhempään avoinna olevaan paikkaan jonotettiin nöyrästi.

Mälli sanoo oivaltaneensa nopeasti, että portsari saa olla tiukka mutta ei mielivaltainen. Kiusaaja tai kiusattu sopii huonosti ravintolan portille. Kirjassa hän puhuu katuälykkyyden puolesta.

– Ei tämä ammatti vaadi muuta kuin aimon annoksen maalaisjärkeä ja kykyä osata kohdata erilaisia ihmisiä.

Erkki Hujanen

Fakta

Mälli puhuu
kirjan tähtenä

Oululainen portsari Kari ”Mälli” Mäläskä (syntynyt 1953) kertoo tarinansa Yön sankarit – kasvoja punaisen köyden takaa -kirjassa, joka julkaistaan 2. syyskuuta. Kustantaja Docendeo Jyväskylästä.

Yön sankari -kirjan on kirjoittanut Teemu Potapoff, itsekin portsarina työskennellyt toimittaja. Valokuvat ovat Julius Konttisen.

Kari Mäläskä aloitti portsarina vuonna 1977 Jumprussa ja Kaarlenholvissa, joissa hän työskentelee edelleen.

Kari Mäläskä, ovimies, portsari tai poke – mutta ei hovimestari – seisoo suurimman osan työajastaan ulkona kesät talvet Jumprun ja Kaarlenholvin portilla.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva