Jaettu vastuu ja jännitys

Jos kirjalleen haluaa lukijoita, on luovuttava kirjoitusyöpaidasta ja lähdettävä ihmisten pariin.

Niinpä Inga Röning ja Pauliina Vanhatalo lähtivät yhdessä kiertueelle.

Kokemus tuo varmuutta kirjastaan kertomiseen, mutta oman tekstin lukeminen yleisölle jännittää konkariakin.

Anne Helaakoski

Oli silkkaa sattumaa, että sekä Inga Röningin ensimmäinen aikuisten romaani Hippiäinen että Pauliina Vanhatalon romaani Pitkä valotusaika ilmestyivät Tammen julkaisemina elokuussa.

Siitä Röning sai kuitenkin idean kysyä Vanhatalolta, miltä tuntuisi yhteinen kirjanjulkaisukiertue. Naiset olivat ennestään tuttuja Oulun kirjailijaseuran hallituksesta.

– Kirjoitin Pauliinalle viestissä, ettei tunneta kovin hyvin. Sitten piti lisätä sähköpostiin, että eihän me tunneta juuri ollenkaan. Mutta tässä on tutustuttu, kertoo Röning.

– Ilman Ingaa en olisi edes tullut ajatelleeksi, että lähtisin niin laajalle turneelle, tunnustaa Vanhatalo.

– Vaikka toki on niin, että jos haluaa lukijoita, on hyvä mennä kirjan kanssa ihmisten pariin.

Kiertue on aikaisemmin muun muassa lasten ja nuorten kirjoja kirjoittaneen Röningin ensimmäinen.

Nyt kahdeksannen romaaninsa julkaisseella ja 10-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävällä Vanhatalolla on keikkailusta enemmän kokemusta.

– Olen tottunut puhumaan työstäni. Se on jopa virkistävää, mutta etukäteisstressiä ja jännitystä kyllä yhä on. Parasta on, kun yleisö rohkaistuu keskustelemaan, tai ihmisiä jää keikan jälkeen juttelemaan.

Kirjailijan työ on usein yksinäistä puurtamista, taustatietojen hankintaa ja itse kirjoittamista. Toisaalta ammatissa pitää myös lähteä ihmisten ilmoille kirjoistaan kertomaan. Miten yhdistelmä onnistuu?

– Minusta on ihana nähdä ihmisiä, kun on ollut komerossa pitkään. Tosin omasta työstä kertominen on haasteellista, miettii Röning.

– Se on minulla vielä opettelua. Kirjan on kuitenkin kirjoittanut sydänverellä, ja joutuu sitten paljaana ihmisten eteen.

Vanhatalo muistelee kirjallisuuden läänintaiteilija Tuomo Heikkisen järjestämän kirjailijakiertueen olleen hyvää esiintymiskoulutusta.

– Kun oli kaksi keikkaa päivässä viiden päivän aikana, ei enää joka kerta jaksanut jännittää. Tekstistä puhuminen on kuitenkin jostain syystä yhä helpompaa kuin oman tekstin lukeminen yleisölle.

Mitään isoa rääkkiä ei Röningin ja Vanhatalon kiertueesta ole tehty, lapsiperheellisiä kun molemmat ovat. Röningin nuorimmainen alkaa juuri oivaltaa konttaamistaidon tuomat mahdollisuudet. Vanhatalon on jo helpompi irtautua kotoa.

– Kiertuetahti on lempeä. Ehdimme välillä käydä kotonakin keittämässä lapsille pottuja, kertoo Röning.

Vaikka molemmilla kirjailijoilla on käsissään uunituoreet romaanit, lisää on suunnitteilla. Röning on työstänyt jo kolme vuotta jatko-osaa Hippiäiselle. Vielä ei ole aivan varmaa, ehtiikö teos julkaisukuntoon ensi kevääksi. Lisäksi hänellä on pari luonnosta aikuistenkirjoille. Lasten ja nuortenkirjojakaan hän ei ole jättämässä pois.

– Idea Hippiäisen jatko-osaan tuli, kun editoin jo melko valmista ensimmäistä osaa. Minulle tuli ikävä hahmoja. Kirjoitin omaksi ilokseni, ja olen sitä tässä muun ohessa jatkanut.

Vanhatalon suunnitelmissa on myös julkaista romaani keväällä. Tällä kertaa tulossa on viihderomaani Veera Vaahtera -taiteilijanimellä.

Vanhatalo kertoo Veerana haluavansa, että kirjoja on useita.

– Jos joku löytää kirjan, josta oikein tykkää, turvakirjan, niin niitä täytyy olla sarja. Mutta kuinka monta on hyvä määrä? Viisi?

– Kyllä tarina kertoo, kun se loppuu, uskoo Röning.

Inga Röningin ja Pauliina Vanhatalon kirjanjulkistuskiertue alkoi sunnuntaina 23.8. Oulusta. 25.8. kiertue jatkuu Jyväskylään, 26.8. Tampereelle, 12.9. Raahen kirjamessuille ja päättyy 22.10. Helsingin kirjamessuille.

Artikkelin lähde Kaleva