Ikuisen liikkeen ratkoja

Viisi vuotta sitten Kaleva tapasi Väinö Honkasen, joka on piirtänyt satoja ikiliikkujan malleja.
Nyt hän antaa ideansa julkisuuteen.

Jussi Pesonen

Vilkkaana kiiltävä elohopea on avaruusmainen aine. Raskas, nopea ja omituinen.

Tiedetään, että kullan päälle kaadettaessa elohopea syö sen sisäänsä.

Klooritehtaalla töissä ollessaan Väinö Honkanen veti joskus kumisaappaat jalkaansa ja kahlasi elohopeassa. Se melkein kantoi.

Hän kertoo, että tehtaalla oli sitä yli 100 000 kiloa.

Huoneenlämmössä elohopea on nestemäistä, mutta kuumuessaan se äkkiä laajenee ja sitten pakenee myrkkyusvana ilmaan.

Elohopeaa loiskahteli vaatteille, kuumat lattiat höyrystivät sitä.

– Melkein uin elohopeassa. Pesin sitä kloorikennoista, Honkanen, 81, muistelee.

Ainetta ei enää tunneta, hän arvelee, kun se on niin myrkyllinen ja vaarallinen.

Honkanen näkee elohopeassa aineksen ikiliiikkujaan.

Fyysikot ovat yleisesti yksimielisiä: ikiliikkujaa on mahdoton rakentaa. Sellaisen käyttämä energia muuttuu vääjäämättä lämmöksi, ja viimein liike lakkaa.

Oulu-yhtiön tehtaalla Nuottasaaressa Honkanen oli usein yöllä töissä ja seurasi kloorinvalmistusta lasikopissa istuen. Valvomiselta jäi aikaa omienkin asioiden miettimiseen.

Hiljaisina tunteina hän alkoi piirrellä paperille ikiliikkujan luonnoksia.

Hahmotelmat ovat kauniita, ja niitä syntyi satoja. Kynällä, harpilla ja viivottimella tarkasti tehdyissä väripiirroksissa vallitsee rauhallinen mekaniikka.

Jotain pelottavaakin niissä on. Ikiliikkuja on hurja, kosminen ajatus.

Mutta joka ideassa on jokin virhe.

– Aina tulee pökkä. Ne ovat toimintakyvyttömiä. Tuntuu, että toimii, mutta kun piirtää, ei toimikaan.

Paitsi yksi. Sen pitäisi liikkua ikuisesti.

– Varmasti ei ole kuin yksi mahdollisuus. Noste ja gravitaatio.

Honkanen kasvoi Pudasjärven Puhoskylän perukoilla Pienen Haukijärven rantamilla. Samalla seudulla hän syntyikin, 13-lapsisen perheen kuudentena navetan lammaskarsinassa.

Lähes pihapiiriin kuului pieni vesimylly, jota pieni ja lirisevä puro vaivalloisesti pyöritti. Se oli kesäpäivien telmimispaikka.

Leikit alkoivat ja loppuivat, mutta mylly jauhoi päivästä toiseen.

Joku parjasi myllyä ikiliikkujaksi. Honkanen kertoo, että siellä se on yhä paikallaan.

Ikiliikkujan piirroksissa toistuu myllymäinen rakenne ja pyörivä neste.

– Hidas mylly on elävästi kuvaava ja kuvattava laite. Se näyttää, mitä painovoima ja liikevoima ovat.

1960-luvun lopulla Pudasjärven taivaalla alettiin nähdä ufoja. Havaitsijat kertoivat valopallojen seuranneen öisin autoja ja valaisseen huoneita.

Honkanen pohti, miten ufot nousivat liikkeelle fysiikan lakien mukaan, ja sovitti ajatuksia ikiliikkujaan.

– Hei, tuohan on ihan elävä ikiliikkuja. Täytyy vain rakentaa halkinainen ketju, hän hoksasi.

Hän arvelee, että elohopea saattoi olla ufonäkyjen takana. Sitä nousi tehtaalta höyrynä, joka säteili auringon ja kuun valossa. Voimakkalla tuulella pilviä leijaili kenties Pudasjärvelle asti.

Honkanen on lähinnä vaiennut keksinnöstään. Ihmiset herkästi nolaavat ikiliikkujan tavoittelijan.

– Kun lentokoneet lentävät ilmassa ja on kaunista istua siellä, niin ei sitten ajatella tämmöistä taantuvaa laitetta.

Honkanen ei ole käynyt koulua lainkaan, sillä ei syrjäseudulla ollut siihen mahdollisuutta. Hän arvelee hyötyneensä tiestään.

– On ollut vapaata ajatusta. Ei ole pakotettu mihinkään tieteeseen.

Honkasen mielestä kouluttaminen tappaa filosofian ja niin se olisi sammuttanut innostuksen ikiliikkujaan.

Hän on lukenut ikiliikkujasta kirjastosta lainaamistaan teoksista. Hänen ideansa kaltaista ei ole löytynyt mistään.

Vuosituhannen vaihteessa hienomekaniikan professori Ilkka Honka vieraili klooritehtaalla.

Honkanen ryhtyi juttusille hänen kanssaan ja rohkeni hakea pukukaapista ikiliikkujan suunnitelman näytille.

– Hän mielistyi siihen kovasti ja pyysi tuomaan piirroksen postilaatikkoonsa Oulun yliopistolle.

Honkanen teki niin ja palasi myöhemmin kuullakseen professorin ajatuksia.

– Kuulin, että Honka oli kuollut sairauskohtaukseen. Siivoojat olivat siivonneet hänen työhuoneensa.

Akateeminen arviointi jäi tekemättä.

– Pakko tämän on olla totta. Pitää sitä epäillä ja tarkistella, mutta se on niin yksinkertainen asia, että sitä ei ole kukaan uskonut.

Laitteen rakentamisen Honkanen jättää tekniikan osaajille.

Honkanen on miettinyt ikiliikkujalle käyttöä.

– On sähköttömiä erämaita ja alueita. Sen saisi sinne lataamaan auton akkua tai kännykkää.

Alueita kuin 1930-luvun Puhoskylä. Puromylly pyörisi oikeasti ikuisesti.

Honkasen ikiliikkujan idea esitellään yläpuolella olevassa kuvassa.

Se perustuu elohopean nosteeseen ja gravitaatioon.

– Se on hyvännäköinen laitteisto. Nättihän se olisi tuossa pöydällä lasin takana.

Elohopea kiiltelisi lumoavana. Siinä se pyörisi, maailman salaisuus.

Väinö Honkasen ikiliikkujan mekaniikka

Nestemäistä elohopeaa tiiviissä säiliössä.

Ruuvikierteinen letku, joka on tehty elohopeaa kevyemmästä aineesta, esimerkiksi kumista.

Elohopean noste liikuttaa ruuvia ylöspäin. Ruuvikierteiden tarkoitus on tehostaa nousua.

Säiliöstä ulos tullessaan ruuvi jakaantuu kahtia. Painovoima vetää sitä kohti maata. Takaisin säiliöön mennessään letku kiertyy taas ruuviksi.

Ruuvia pitää koossa kaksi mutteria, jotka pyörivät ruuvin liikkuessa. Ne myös estävät elohopeaa valumasta ulos. Muttereiden kautta saa otettua voimaa laitteesta ulos. Ikiliikkujan rakenne vilahtelee Oulun Haapalehdossa asuvan Väinö Honkasen mielessä, vaikka enää hän ei suunnitelmia piirräkään. Kaihileikkauksen jäljiltä Honkanen käyttää tummia laseja.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva