Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho, TEKSTI JA KUVATAhmasJuha T. Koskisen säveltämän ja Hannu Väisäsen kirjoittaman Lusia Rusintytär -kamarioopperan harjoitukset Utajärven Ahmaksen ulkoilmateatterissa ovat sujuneet suunnitelmien mukaan.
– Paljon paremmin kuin etukäteen osasin kuvitellakaan. Meillä on niin hyvä, joustava työryhmä, sanoo hankkeen alullepanija ja oopperan nimiosan esittäjä, mezzosopraano Virpi Räisänen.
– Se jo sykähdytti, kun minulle lähetettiin kuvia, että täällä on koko kylä kerääntynyt talkoisiin.
Juha T. Koskinen sävelsi Lusia Rusintyttären kahden vuoden aikana.
Esitysaikataulut ehtivät siinä välissä muuttua. Oopperan kantaesityksen piti tapahtua Ahmaksella jo aikaisemmin.
– Alkuperäisimmillään musiikki soi cembalon välisoitoissa, joista säveltäminen lähti liikkeelle. Tarinahan on 1600-luvulta, joten teoksesta löytyy viittauksia barokkioopperan suuntaan.
Lusia Rusintyttärestä voi yleensäkin sanoa hyvin monenlaista.
– Väisäsen libretto on välillä melkein kalevalaista soinniltaan. Tärkeitä ulottuvuuksia ovat tietysti myös magiikka ja noituus.
Loppuunmyyty kantaesitys tapahtuu Ahmaksella tänään perjantaina.
Kenraaliharjoitus nähtiin torstaina iltapäivällä. Sunnuntaina on vielä toinen loppuunmyyty näytös.
Myöhemmin Lusia Rusintytär siirtyy 23.8. Helsingin juhlaviikoille sekä 28.8. ja 29.8. Oulun kaupunginteatterin suurelle näyttämölle.
Jos yleisö pitää Lusiasta ja rahoittajia löytyy, esitystä on ehkä mahdollista markkinoida tulevina vuosina myös ulkomaille, uskoo Oulun juhlaviikkojen hallituksen puheenjohtaja Jussi Vilkuna.
Suitset olivat olleet vuosia pois käytöstä, ja Lusian oli suunniteltu oopperassa hirttäytyvän niihin. Mutta hevosen allergeenit eivät olleet nahasta hävinneet.
Korvaajaksi löydetty ohut hamppuköysi täytti tehtävän, kun itsetuhoinen kansanparantaja sen ensin lyhensi sopivaan mittaan.
Lusia ei Jorma Uotisen ohjauksessa roiku männyn oksasta, vaan hän hirttäytyy tyylikkäästi eteenpäin nojaamalla parin-kolmenkymmenen asteen kulmassa päätään roikottaen.
Oikea Lusian hirttomänty kasvaa paikallisten kertoman mukaan noin 1,5 kilometrin päässä oopperan esityspaikasta.
Ahmaksen näyttämö sijaitsee pienessä, rehevässä raviinissa, jonka keskellä virtaa kirkasvetinen puro.
Esitystilan sivustoilla on matalia, harmaita mökkejä. Pieni soitinyhtye on sijoitettu näyttämön vasemmalle etulaidalle katoksen alle.
Esityksessä käytetään sähköistä äänen vahvistusta. Yleisöä katsomon penkeille mahtuu arviolta parisataa.
Jussi Vilkuna joutui keskiviikon harjoitusten aikana vielä katkomaan pitkillä puutarhasaksilla läheisten kuusten alaoksia näyttämön takaa, ettei Lusian rovio pääse esityksen aikana leviämään metsäpaloksi.
Näyttämön takana myös vesipumppu ja paloletku ovat kaiken varalta valmiudessa.
Sääennusteiden mukaan sateen todennäköisyys on tänään fifty-sixty.
Katso kuvagalleria kaleva.fi
Hän pääsi mukaan koelaulun kautta. Ynnin Pojista valittiin ensin kolme ehdokasta, jotka Virpi Räisänen kävi henkilökohtaisesti koelaulattamassa.
Vilin lauluosuus oopperassa kestää viitisen minuuttia, mutta näyttämöllä hän on tanssijoiden kanssa puolet pidempään.
– Kuun äänenä ohjaan Lusiaa siihen, mikä on elämän tarkoitus, ainakin näin minä sen käsitän. Laulan ”Lusia, jos mua kuulet...” ja hän kuulee. Muutenkin Virpi on tosi hauska ja mukava.
Artikkelin lähde Kaleva