Herodes sai miekkansa takaisin

Keväällä tärvelty Rotuaarin tiernapoikapatsas kunnostettiin tiistaina. Patsaasta irrotettu miekka hitsattiin paikalleen tig-menetelmällä. Patsas sai korjauksessa elämän jäljet.

Korjauskustannusten arvioitiin nousevan tuhansiin euroihin.

Aki Harju

Toukokuisessa illan kähmässä tärvelty tiernapoikapatsas on korjattu ennalleen. Patsaan kunnostaneet Lapinlahden Taidevalun ammattilaiset osoittivat, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Korjaustyön paikan päällä Rotuaarilla suorittaneet ja patsaan myös aiemmin valaneet taidevalajat Jyrki Roivainen ja Kirsi Siponen eivät juuri tehneet turhia liikkeitä. Kun yllätyksiäkään ei korjatessa tullut, Herodekselta keväällä viety miekka oli paikallaan puolessatoista tunnissa.

Vandaaleilta takavarikoitu miekka istui entiselle paikalleen hyvin. Sen rakennetta vahvistettiin ruostumattomasta teräksestä valmistetulla tukitapilla. Ensin miekkaan ja patsaan käsirakenteeseen porattiin sopivan kokoiset reiät ja yhteen liitettävien osien kosketuspintoja tasoiteltiin. Sen jälkeen tukitappi työstettiin oikeaan mittaansa rälläkällä. Seuraavaksi tappi pujotettiin miekan ja alustan väliin. Sitten vuorossa olikin osien yhdistäminen hitsaamalla.

Kunnostustöitä oli seuraamassa myös patsaan suunnitellut kuvanveistäjä Sanna Koivisto.

– Onneksi miekka saatiin sentään takaisin. Kustannukset olisivat olleet ihan toisenlaiset, jos nyt olisi pitänyt valaa kokonaan uusi miekka, Koivisto kertoi.

Koiviston patsas ehti olla vajavaisena yli kahden kuukauden ajan. Patsaan rikkominen harmitti kuvanveistäjää varsinkin keväällä.

– En minä ole sittemmin tätä paljon miettinyt. Tietoisuus siitä, että patsas tullaan korjaamaan ja että se säilyy tässä rikkomattomana uskoakseni vuosikymmeniä, on helpottanut tilannetta.

Koivisto harmitteli, että ei ehdi jäädä seuraamaan korjaustöitä loppuun asti. Hänen piti näet kiiruhtaa teatteriharjoituksiin.

Patsaan kunnostusta valvoi myös korjaustyön tilannut Oulun taidemuseon tutkija-konservaattori Päivi Kyllönen-Kunnas. Maallikosta varsin eriskummalliselta ja juhlavaltakin tuntunut projekti oli Kyllöselle työ muiden joukossa.

– Taidekokoelmahoidon puolella tulee paksu nahka. Meillä on vuosittain monenlaisia vauriotilanteita eri kohteiden kanssa.

Korjaustyön tehneet Roivainen ja Siponen eivät häkeltyneet ympärille kerääntyneestä yleisöstä.

– Ihan normipäivähän tämä on – keskellä Rotuaaria hitsauskypärä päässä, Siponen vitsaili.

Hän hoiti miekan kiinnityksen tig-hitsausmenetelmällä. Taiteilija Koivistokin joutui tilanteessa töihin. Hän piti yhdessä Roivaisen kanssa suojapeitettä, jotta suojakaasuna käytetty argon ei karkaisi taivaan tuuliin.

Siponen kertoi tehneensä vastaavanlaisen urakan aiemmin Etelä-Suomessa. Hiihtäjäpatsaalta oli katkaistu suksi, joka piti kiinnittää hitsaamalla takaisin paikoilleen.

Hitsauksen jälkeen käytiin sauman kimppuun. Enimmät möykyt irrotettiin rälläkällä, minkä jälkeen alkoi perinteinen käsityö, punsselointi. Kun sauma oli naputeltu punsselilla ja vasaralla tasaiseksi, vuorossa oli patinointi asiaa varten kehitetyllä kemikaalilla.

– Tämä on tällaista touhuilua. Ensin levitetään aine, minkä jälkeen katsotaan, miten se vaikuttaa. Välillä työstetään messinkiharjalla ja katsotaan uudestaan, Siponen kuvaili.

Lopulta sauma oli kokonaan häivytetty. Patsas oli jälleen kokonainen, eikä sävyeroa juuri huomannut. Vain punsselin jäljet näkyivät haaleina pronssipinnassa. Taiteilija Koivistokaan ei ollut malttanut lähteä teatteriharjoituksiinsa.

– Patsaassa on nyt elämän jäljet. Se, joka tietää katsoa, voi huomata sauman. Jos tarinaa ei tiedä, ei varmasti huomaa mitään.

Tärvelijät eivät ehkä selviä rahalla