Auto vai pyörä työmatka-ajoon?

Oulu on tunnetusti pyöräilykaupunki. Päätimme testata, onko Oulussa mielekkäämpää kulkea työmatkat pyörällä vai autolla.

Anna-Mari Kilpijärvi, teksti
anne leppänen, grafiikka

Auto vai pyörä työmatkalle, kas siinä pulma. Päätimme testata, kumpi on todella kätevämpi. Vertailuun otimme kaksi kuvitteellista työmatkaa. Aamulla tie vei Toppilansaaresta Oulun yliopistolliselle sairaalalle, iltapäivällä Limingantullista Kaukovainiolle.

Lähtöasetelma Toppilansaari–OYS-välille on karu. Pyörällä matkaa on noin 6,5 kilometriä, autolla hieman reilu seitsemän kilometriä. Suunniteltujen reittien ajoarviot ovat selkeät, pyörällä matkan pitäisi taittua 24 minuutissa, autolla 15 minuutissa.

Kun auton rattiin astuu Kalevan pitkäaikainen liikennetoimittaja ja palijasjalakanen oululainen Matti Heikura, ei voi kuin toivoa lempeää myötätuulta. Ei ole tullin tuomalla liian helppoa, mutta onneksi apuna on erilaiset karttapalvelut.

Alkumatka ei anna hyvää kuvaa tulevasta koitoksesta. Heti alkumetreillä runkoon kiinnitetty pyöränpumppu päättää heittäytyä maahan kiukuttelemaan epäreilua osaansa. Jo ennen matkaan lähtöä pyörän ketjut putoavat paikoiltaan. Mutta kunnon pyöräilijän perusvarastoon kuuluu – tai ainakin pitäisi – myös ketjujen nostaminen ja muut pyörän pienet korjaamiset.

Kuusi kilometriä ei ole kohtuuton matka polkea, etenkin kun kevyen liikenteen väylät ovat hyvässä kunnossa. Muitakin pyöräilijöitä on liikenteessä ja vastaantulevan liikenteen vuoksi matka hidastuu hetkeksi sähköpyörätuolin taakse.

Matka itsessään on varsin helppo ja kätevä. Suuria korkeuseroja ei ole ja liikennevaloja alkaa tulla vasta Myllytullin kupeessa. Koko matkan aikana valoristeykset pysäyttävät matkan kolmesti. Tosin Linnansaaressa matkaan tulee melkein mutka, kun tenkkapoo iskee oikeaa polkua valitessa.

Pyörämatka taittuu 22 minuutissa ja 19 sekunnissa, pari minuuttia arviota nopeammin.

Myös autolla matka sujuu arviota nopeammin. Heikura taittaa matkan 10 minuutissa ja 24 sekunnissa, jopa 5 minuuttia nopeammin kuin arviossa. Eikä edes tarvinnut ylittää sallittuja ajonopeuksia.

– Liikenne oli hyvin sujuva, jouduin pysähtymään valoihin ainoastaan kahdesti, Heikura täsmentää.

Toisaalta kesäinen arkiaamu pahimpien ruuhkien jälkeen ei anna kenties oikeaa kuvaa matkan sujuvuudesta. Sairaalan henkilökuntaan kuuluva sisäpiiriläiseni mukaan pahimmat ruuhkat ovat yleensä ennen seitsemää ja kahdeksaa, eikä ruuhkia helpota sairaalan kupeessa oleva Kastellin suurkoulu.

Neljän ruuhka on yksi hermojen hallintaa vaativa paikka ajaa. Limingantullista lähdettäessä liikennettä on jo varsin paljon. Moni töistä lähtevä suuntaakin kotiin kaupan kautta.

Pyöräilijän matkaa siivittää matalalla uhkaavat sadepilvet, mutta matka ei ehdi edes alkaa, kun kettingit päättävät pudota jälleen. Onneksi ketjujen nostoa on tullut treenattua jo aamulla, joten vanha taito ei ole päässyt unohtumaan.

Limingantullista lähtiessä vastassa on vilkkaan Limingantien ylitys. Valojen vaihtuminen tuntuu pieneltä ikuisuudelta.

Jotta matka ei olisi liian helppo, heti alkumatkasta vastassa on Kiskopolun sillan ylitys. Onneksi se on kuitenkin lähes puolet lyhyempi kuin viereinen Joutsensilta. Ennen siltaa ei ehdi ottaa kunnollista alkuvauhtia, mutta vahvalla jalkatyöllä pyörä ja ajaja nousevat sillalle. Onneksi alla ei ole vaihteeton Jopo.

Sillan jälkeen matka onkin helpompi, mutta muun liikenteen kanssa saa olla tarkkana. Lintulammentiellä onkin tulla kylkeenajo. Höyhtyälle käännyttäessä ohittaja on ehtinyt rinnalle vilkkua käytettäessä, eli kädellä suuntaa näytettäessä. Onneksi vahingoilta vältytään sopivalla turvavälillä ja tilanteen mukaisella vauhdilla.

Kaukovainiolle tultaessa Heikura jo odottaa kaksipyöräistä kulkijaa. Autolla matkaan meni 7 minuuttia ja 47 sekuntia, pyörällä ketjuepisodin kanssa 12 minuuttia. Ilman alkuhäslinkiä matka olisi sujunut reilun minuutin nopeammin.

Ennusteet matkoille olivat lähellä toisiaan, autolla matka olisi sujunut 11 minuutissa, pyörällä 13 minuutissa. Tällä kertaa liikenteen sujuvuus oli kuitenkin auton puolella.

Työmatkoihin pyörä on varteenotettava vaihtoehto etenkin ly-
hyemmillä matkoilla. Vaikka testimatkoilla auto on pyörää nopeampi, erot etenkin lyhyillä matkoilla ovat pienet. Esimerkiksi keskustasta voisi päästä ruuhka-aikoina Höyhtyälle tai Karjasillalle selvästi nopeammin pyörällä kuin autolla. Samoin esimerkiksi keskustasta Nallikariin on pyörällä paljon lyhyempi matka kuin autolla. Pihasta löytyvä auto voi laiskistuttaa helposti, mutta pyöräillä voi vaikka vain parina päivänä viikossa.

Toki pyörällä matkatessa on ajamisen lisäksi varattava aikaa myös vaatteiden vaihdolle. Jos matkan polkee ripeää tahtia, loppumatkasta puskee helposti jo hikeä. Etenkin jos pyörässä on vain kaksi vaihdetta: joko täysiä tai ei ollenkaan.

Jos aamulenkki mietityttää, sitä kannattaa harkita sen tuoman energiapiikin takia. Töissä jaksaa paremmin, kun on hieman liikkunut ennen vuoroon tuloa. Ja kuntokin kasvaa samalla.

Fakta

Oululaiset pyöräilevät ahkerasti

Oulussa pyöräteitä on noin
730 kilometrin verran.

Pyöräilymäärät ovat pysytelleet viime vuosina varsin
samanlaisina, esimerkiksi vuonna 2013 kaupungin mittauspisteiden kautta kulki arkipäivänä keskimäärin 35 000 pyöräilijää. Vuonna 2012 määrä oli 37 000 ja vuonna 2011 36 000. Joka toinen vuosi tehtävät käsin-
laskennat keskustan kehällä ja Oulujoen silloilla eivät ole
kuitenkaan täysin aukottomat, sillä esimerkiksi laskentapäivän sää vaikuttaa tulokseen.

6 014

Oulun suosituin pyörätie
kulkee Ainolanpuiston läpi.
Tämän vuoden toistaiseksi
vilkkaimpana päivänä 1.7.
pyöräilijöitä oli yhteensä 6 014.
Esimerkiksi Helsingin Baanalla pyöräilijöiden määrä Pohjoisella Rautatiekadulla on tuolloin
ollut alle 5 000 pyöräilijää.

Lähteet: Oulun kaupungin liikenne-insinööri Jukka Talvi, Oulunliikenne.fi, Helsingin kaupunki



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva