Topelius yllättää

Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Kirjailija, lehtimies, yliopistomies ja historioitsija Sakari Topeliuksen (1818-1898) moderni ote yllättää. Tätä mieltä on Topeliuksen lukemisia lapsille -kirjan meidän aikamme kielelle kirjoittanut Kirsti Mäkinen.
"Topelius näkee niin luonnon suojelemisen kuin maltillisen idänpolitiikan edut, hänelle tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia, samoin suomi ja ruotsi kotimaisina kielinä", kouluneuvos ja tietokirjailija Mäkinen luonnehtii.
Lauantaina Kirsti Mäkinen kertoi ihmemies Sakari Topeliuksesta Oulun Muusajuhlien tilaisuudessa pääkirjastossa.
Topelius oli koko kansan kasvattaja. Hän vaikutti lastenkamarista yliopistoon.
Satukokoelma Lukemisia lapsille ilmestyi ruotsiksi 1865-1896 ja Maamme kirja, "lukukirja alimmaisille oppilaitoksille", 1875.
"Maamme kirja oli kansakoulun käytössä vielä 1950-luvulla. Sitä on painettu 2,5 miljoonaa kappaletta. Samaan yltävät vain Katekismus ja Raamattu."
"Topeliuksella oli monta muutakin keinoa kasvattaa Suomen kansaa. Mutta hän valitsi sadut", Mäkinen sanoi.
"Toisin kuin H.C. Andersen, Topelius piti satujaan tuotantonsa tärkeimpänä osana."
Topelius oli harras kristitty. Suomen kielen hän oppi Mäkisen mukaan Oulun triviaalikoulussa, minne tuli 11-vuotiaana. Jo 14-vuotiaana Topelius muutti Helsinkiin J.L. Runebergin yksityisoppilaaksi.
"Topeliuksen saduissa rukoillaan Jumalaa ja Allahia. Kansanusko kulkee siellä myös hyvin joustavasti. Topelius kauhistui Pohjanmaan jyrkkiä uskonsuuntia."
Topelius oli rakastettu sadunkertoja sekä eläin- ja luonnonsuojelija, kulttuurivaikuttaja ja valtioneuvos.
Mäkinen nosti esiin runon Jäiden lähtö Oulujoesta.
"Kaunokirjallisuudessa saattoi viestittää poliittisia näkemyksiä, joita sensuuri ei huomannut, mutta lukijat kyllä ymmärsivät."
"Topeliuksella oli suurmiehistämme herkin sosiaalinen omatunto", Mäkinen huomautti.
"Hän kirjoitti köyhien surkeista asunto-oloista. Jos köyhyydelle ei tehdä mitään, se koituu koko yhteiskunnan turmioksi. Tätä viestiä hän yritti Helsingfors Tidningar -lehdessään viestittää."
Yli vuosisadan ajan Topeliuksen ajatukset ovat muokanneet suomalaista alitajuntaa, Kirsti Mäkinen muistutti.
"Topeliuksen vahva tuotanto vaikuttaa edelleen selkäytimessämme, vaikka emme sitä tiedosta. Hän oli tekijä, mutta myös näkijä."
Topeliuksen teoksia on käännetty 20 kielelle.
"Harmillista, että aina näemme Topeliuksen vanhana pappana."
Tunnetuimpia Topeliuksen satuja ovat Koivu ja tähti, Adalmiinan helmi, Sampo Lappalainen, Prinsessa Kultakutri, Lintu sininen ja Turun linnan tonttu-ukko.
"Huvittavaa, ettei Topelius koskaan käynyt Lapissa. Silti siitä tuli Topeliuksen satujen ihana ja mystinen paikka. Toinen oli muinainen Persia. Mutta nimenomaan Lappi, jota hän kuvasi tavattoman kauniisti ja yksityiskohtaisesti", Mäkinen ihasteli.
Koivu ja tähti on satu, joka on satua ja totta.
Satu kertoo isonvihan ajasta 1713-1721. Sadun poika on Sakari Topeliuksen isoisän isä Christoffer Toppelius.
"Kasakat ryöstivät 11-vuotiaan oululaispojan Muhoksen Lumiaisista, minne isä oli vienyt perheensyrjäiseen piilopirttiin pakoon vihollisia. Christofferin uskomattomista vaiheista kerrottiin suvussa sukupolvelta toiselle", Kirsti Mäkinen kertoo.
"Koivu ja tähti on Suomen rakastetuin satu. Se on eräänlainen pyhä teksti. Sieltä nousee esiin rakkaus synnyinmaata, omaa kotia ja omaa kieltä kohtaan. Millaisen lyyrisen kokonaisuuden Topelius onkaan tehnyt kaameasta tarinasta!"
Omaksi lempisadukseen Mäkinen mainitsi Tähtisilmän.
"Se on aivan moderni satu. Kun mietin, mistä se kertoo: mitä tuhoa voi saada aikaan pelko ja epäluulo vierasta kohtaan. Eikö se ole mitä ajankohtaisin satu, vaikka sijoittuukin Lappiin epämääräisenä aikana."
Muutaman vuosikymmenen ajan on ollut tilanne, ettei Topeliusta ole luettu, Mäkinen harmitteli.
"Monet lapset eivät tiedä Topeliuksesta mitään. Opettaja on ehkä lukenut tunnilla kaikkein tunnetuimman sadun Koivu ja tähti. On niitäkin, joille klassikkosatujen nimetkään eivät sano mitään."
Tässä on yksi syy, miksi Kirsti Mäkinen kertoo uskaltaneensa muokata Topeliuksen satuja nykykielelle.
"Toivottavasti se on vain kunniaksi Topeliukselle."

Artikkelin lähde Kaleva