Artikkelin lähde Kaleva
Oulunsalo Soi. Virvatuleen. Trey Lee, sello, ja Danel-kvartetti. Hailuodon kirkossa 1.8.
Jousikvartetti on kuin pieni perhe, jolle ajan mittaan kasvaa omat tapansa ja maneerinsa. Soittoa voi leimata pehmeys, kovuus tai jopa liioiteltu aktiivisuus tyyliin Meta4.
Kuulijan kannalta on rikkaus, että samat teokset saattavat kuulostaa hyvinkin erilaisilta esittäjistä riippuen. Nykyaikana ei ole yhtä oikeaa tapaa soittaa edes Josheph Haydnia, vaan moniarvoisuus saa kukkia.
Belgialaisen Danelin perheen kvartetti ei ole enää sama kuin alussa, jolloin ainoastaan kakkosviulun soittaja ei kuulunut perheeseen.
Alttoviulisti Juliette Danel lopetti 1997 ja sellisti Guy Danel viime vuoden lopulla.
Tämänhetkisessä kvartetissa ainoa Danel on ykkösviulisti Marc Danel. Muut jäsenet ovat Gilles Millet, viulu, Vlad Bogdanas, altto ja viime helmikuussa mukaan liittynyt pariisilainen sellisti Yovan Markovitch.
Uusimmalla tulokkaalla ja kvartetin muilla jäsenillä on yhteistä historiaa sen verran, että he kaikki ovat opiskelleet kvartettisoittoa muun muassa Amadeus-, LaSalle- ja Alban Berg -kvartettien kanssa.
Yovan Markovitch kertoi Kuhmon Kamarimusiikissa, että Danel-kvartettiin tultuaan hän on muun muassa joutunut opettelemaan vähän vahvempaa, venäläisyyteen vivahtavaa soittotyyliä, joka on perua Danel-kvartetin yhteistyöstä Borodin-kvartetin kanssa.
Bedrich Smetanan Jousikvartetossa nro 1 "Elämästäni" tämän pienen tyylien epäsuhdan saattoi kyllä havaita, vaikka samalla piti nipistellä itseään, ettei kuulisi vain sitä, mitä tiesi odottaa.
Markovich on joka tapauksessa hyvin tyylikkäästi ja lämpimästi soittava instrumentalisti ja erinomainen lisä Danel-kvartetin väripalettiin.
Mieczyslaw Weinbergin Jousikvarteton nro 7 hidas osa jäi kaikessa herkkyydessään kuin välisoitoksi ennen Franz Schubertin suurta Jousikvintettoa C-duuri D 956, josta yhtye loihti sellisti Trey Leen avustuksella väkevän ja hallitusti nousujohteisen tulkinnan.
Tunnetta ei säästelty, jouhet pölisivät, vaikka kaikki lähtikin merkitsevästä hiljaisuudesta.
Schubertin kohtalon virrat pulppusivat kypsällä tavalla pintaan. Tanssillinen finaali sai asiaankuuluvan, tuonpuoleisen taustavärityksen.
Esko Aho
Artikkelin lähde Kaleva