Saalis ei ole tärkein

Helteinen loppukesän ilta. Laiska aurinko on hiljalleen painumassa mailleen. Ilma seisoo, tuoksuu ja tuntuu siltä, kuin oltaisiin jättiläismäisessä kasvihuoneessa. Joen vesikin näyttää seisovan - jos se virtaa, virtaus tapahtuu huomaamatta jossain pinnan alla.
"Kala lähtee liikkeelle, kun varjot pitenevät. Kyllähän tämä hellekin sitä tietysti väsyttää. Ei ole niin ärhäkkänä", kertoo Seppo Innanen.
Oulujoen juoksu ja kalojen edesottamukset ovat miehelle vuosikymmenten takaa tuttuja.
Markkuun ryhmäpuutarhan laiturilla on hiljaista. Muita ei ole liikkeellä, vaikka ilta ja ilma ovat kaikella tapaa täydelliset. Myös Innanen ja kalakaveri Kalevi Saviluoto tapaavat käydä kalassa normaalisti mieluummin aamusella.
"Neljän viiden aikaan tulee lähdettyä liikkeelle."
Innaselle ja Saviluodolle kalastus ei ole pelkästään harrastus - se on elämäntapa. Vuodenkierto rytmittyy niin ikään kalastuksen mukaan: kesät kuljetaan jokea, syksyllä siirrytään merelle ja verkoille, talvella pilkitään, ja kalastaminen alkaa keväisin heti jäiden lähdettyä.
"Saalis ei ole tärkein. Tämä on muuten vaan niin mukavaa hommaa. Saa olla luonnossa, omissa ajatuksissaan", Saviluoto summaa.
Nelitahtimoottori lähtee hiljaksiin kuljettamaan venettä kohti alajuoksua. Siniseltä ja hopealta hohtavat uistimet lasketaan veteen.
"Uistin ui tuollaisessa 3-4 metrin syvyydessä. Siimaa lasken 29 metriä. Pariton luku siksi, että se hakee parinsa, eli saaliin sitten tuolta joesta", selvittää Innanen.
Vanhoilla uskomuksilla on kalamiehen maailmassa edelleen sijansa, vaikka tekniikkakin on vuosien saatossa tullut ihmisen avuksi. Moottori kuljettaa ja kaikuluotain kertoo, missä mennään - jopa sen, missä kalat lymyävät. Toistaiseksi tekninen osaaminen ei kuitenkaan ole kääntynyt ihmisen ylivoimaksi: kaloillakin on edelleen konstinsa ihmisen pään menoksi.
"On ollut aika huono haukikesä. Sellaista pientä on tullut ja harvakseltaan. Johtuneeko kylmästä alkukesästä vai tästä kuumuudesta,
en osaa sanoa."
Joenvarren uimarannoilla on vilskettä. Joki itsessään on hiljainen, muita liikkujia ei nyt juuri ole. Kalastajat ja huviveneilijät mahtuvat kuitenkin hyvin samoille vesille, miehet vakuuttavat.
"Tänä kesänä on ollut paljon liikkujia, mutta kaikilla on yhteiset vesiliikennesäännöt hyvin hallussa."
Äkkiä ilmapiiri sähköistyy: siima painuu pinnan alle jyrkemmässä kulmassa, vapa taipuu.
"Nyt on kiinni! Ja tämä on iso!"
Vaikka nykyaikaisissa kalastusvälineissä on kestävyyttä ja laatua, vaatii ison kalan kanssa voimien mitteleminen malttia ja taitoa.
"Vai onko tämä poikittain...? Se tuntuu silloin isommalta", aprikoi Innanen veden pyörteilyä ja kalan teutarointia arvioidessaan ja kelailee kärsivällisesti eväniekkaa lähemmäs.
Ja haukihan siellä, kiduskaarestaan kiinni, silmässä pahaenteinen kimmellys. Saaliiksiko vai viholliseksi lienee luullut hopeanhohtoista tunkeilijaa, kun se onkin äkkiä tarrannut kiinni ja pohjapeto on joutunut täysin kyytiläiseksi.
"No ei tämä nyt niin iso ollutkaan. Tällaiset laitetaan suosiolla takaisin", tuumaa Innanen ja irrottaa kalan koukusta. Peto poistuu kiitosta sanomatta.
Aurinko laskee, kesäpäivä kääntyy iltaan. Jostain leijailee saunan lämmityksen tuoksu. Tällaisena iltana on helppo ymmärtää, mikä kalastuksessa viehättää ja vetää puoleensa. Vaikka saalis onkin kalamiehelle sivuseikka, kokenut tekijä arvostaa saamisiaan. Sekä Innanen että Saviluoto ovat myös innokkaita kokkeja ja kalaruuan ystäviä.
"Hauestakin saa hyvän, kun maustaa ja jauhaa pihveiksi tai pulliksi. Tai savustaa! Voita ja kermaa täytyy tietysti myös käyttää."
Sekä Saviluoto että Innanen ovat tyypillisiä suomalaisia kalastajia: jo lapsena ja nuorena aloitettu kalastusharrastus on jatkunut koko elämän. Vapaa-ajankalastukseen panostetaan ja siihen käytetään paljon aikaa. Vaikka moni kalastaa itsekseen, omaksi huvikseen ja ajanvietteekseen, 45 000 suomalaista kuuluu myös johonkin kala-, erä- tai urheilukalastusseuraan.
Saviluoto ja Innanen näkevät seuratoiminnan myös erinomaiseksi väyläksi tavoittaa uusia harrastajia ja ennen kaikkea nuoria kalastuksen pariin.
"Totta kai omassa lähipiirissä pyritään ja on onnistuttukin innostamaan lapsia ja nuoria mukaan, mutta toiveissa olisi, että innostus leviäsi laajemmallekin! Tähän pyrimme myös omassa seurassamme, Oulujoen uistelijoissa."
Kuten mihin tahansa harrastukseen, kalastukseenkin pystyy upottamaan loputtomasti rahaa - mutta aloittamaan pääsee ilman suuria panostuksia. Onkimiseen ei tarvita monimutkaisia ja kalliita välineitä. Onkiminen on Suomessa jokamiehenoikeus, eli ongen kanssa kalaan voi mennä maksutta lähes minne vain.
"Oulun vesialueilla kalastetaan tyypillisesti verkoilla ja katiskoilla. Kesällä harrastetaan vapakalastusta ja talvella pilkkimistä sekä verkkokalastusta", kertoo metsätalousinsinööri Juho Kuukasjärvi, joka hoitaa kalastusasioita oman toimensa ohella Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluissa.
Oulun kaupunki omistaa vesialueita noin 6 500 hehtaaria, joista merialuetta ja jokisuistoa on noin 5 600 hehtaaria. Sisävesialueita on noin 900 hehtaaria, joista kalastuskohteina tärkeimmät ovat Oulujoki, Sanginjoki, Pyykösjärvi, Valkiaisjärvi ja Niilesjärvi. Oulujokea on noin 450 hehtaaria, Sanginjokea noin 70, ja pienten järvien osuus yhteensä noin 390 hehtaaria. Ylikiimingistä Ahmasjärvi on kaupungin omistama.
"Hartaanselkä ja Sanginjoen Lemmenpolku ovat vilkkaimmat kalastusalueet. Varsinkin Hartaanselkä keskellä kaupunkia on hieno kalastusalue kaupunkilaisille. Se valittiinkin Vapaa-ajan kalastaja -lehdessä (numero 3/2014) vuoden lähikalastuspaikaksi", Kuukasjärvi kertoo.
Oululainen kalastuskulttuuri voi Kuukasjärven mukaan hyvin, joskin harrastajamäärät voisivat olla suurempia.
"Samoin kuin metsästyksen parissa, myös kalastuksessa väki ukkoutuu. Kaupungilla ei sinänsä ole resursseja varsinaiseen nuorisotyöhön, mutta harrastuksen pariin nuoria kannustetaan esimerkiksi sillä, että nuorille kalastajille luvat on tehty halvoiksi."
Kaupunki palvelee kalastajia monella tapaa: myy kalastuslupia ja tarjoaa kalastuksenvalvojien neuvonta- ja opastuspalveluita. Kaupunki myös hoitaa ja valvoo omistamiensa vesialueiden kalastoa.
"Esimerkiksi kalastusrajoituksilla pyritään turvaamaan vahva kalakanta jatkossakin. Kalatalouden käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan kaupungin vesialueita pyritään hyödyntämään kestävästi kalastuslain hengen mukaan", Kuukasjärvi summaa.
Kalamiehiä löytyy joen lisäksi myös voimalaitoksen alapuolelta. Kanavassa liikuskelee verkkaan soutuveneitä, joista pistää kustakin yksi tai kaksi vapaa. Täällä kalamiehen haaveena on kalojen kuningas, punalihainen lohi tai taimen. Ne pyrkivät mereltä kohti joen yläjuoksua.
"Eivät ne tästä ylemmäs pääse. Tai no, jotkut osaavat käyttää kalaporrasta ja nousevatkin ylemmäs, mutta yläjuoksulta pitäisi sitten löytyä myös sorapohjaisia virtapaikkoja kutemista varten, eikä niitä oikein tahdo olla. Muhosjoen suuta on käsittääkseni kunnostettu lohen kudulle sopivaksi, mutta mitään tietoa ei ole siitä, onko se onnistunut. Jos joku on jossain kalanpoikasen nähnyt, niin se ei vielä kerro mitään", pohtii Veli Suorsa.
Mutta kalaa kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan, ja joskus kärsivällistä tietysti onnistaa. Suorsa kaivelee puhelimensa kätköistä kuvia sanojensa vakuudeksi: isojakin on noussut. Ja ne kaikkein isoimmat ovat tietysti olleet kokeneellekin liian kovia vastuksia, ja parikymmenkiloisen lohen kanssa ovat hyvätkin välineet vain leikkikaluja.
"Ja kun ne ovat niin nopeita! Ei siinä oikein ehdi mitään, kun lohi hyppää sen kolme metriä ylöspäin ja on sekunnissa sen kolmekymmentä metriä tuonnempana", Suorsa maalailee.
Rannalla virvelöi myös Risto.
"Haukia ja ahvenia tästä voisi nousta. Kuhakin aktivoituu hämärissä. Lohiakin on, mutta melkein pitäisi olla kovempi virtaus. Usein olen liikkeellä veneellä, ja silloin tuolla tehtaan takana", mies näyttää Rommakonselän suuntaan. "Siellä ne syvänteissä lymyävät."
Saalis ei ole Ristollekaan pääasia, ja kalareissulla viihdytäänkin niin » kauan kuin hermot kestävät.
"Joskus lähden iltaseitsemältä ja palaan aamuseitsemältä. Aika kuluu tässä hommassa huomaamatta."
Rannalta uistellen paras saalis on ollut 8,2-kiloinen lohi.
"Ja sitten sellaisen metrisen hauen olen saanut - mutta eihän se hauki oikein edes ole kala."
Veneellä on liikkeellä myös Erkki Alavesa, jonka ilta kuluu pitkälle ennen kuin onnistaa. Illan hämärtyessä ja veden viiletessä lähtevät lohet ja taimenet liikkeelle, mutta sitä ennen kalamies kohtaa vaikeuksia olosuhteiden kanssa: kanavan pohjakivikko kaikenlaisine sinne kertyneine romuineen on monen uistimen ja perhon surma.
"Siellä on ihan vaikka mitä. Hirveää päänkokoista kiveä, kaikenlaista puutavaraa, betonivaijereita ja jopa liikennemerkkejä - ja tuo polkupyörä nostettiin eilen", manailee Pekka Kanervo.
"Tuolla keskemmällä kanavaa on ihmeellinen möhkäle. Joku on väittänyt, että se on katto, joka on lentänyt sinne myrskyssä."
Kalamiehet esittävätkin toiveen kaupungin suuntaan, että kalastuspaikkojen hoitoa ja kunnossapitoa lisättäisiin niin kala- kuin kalastajaystävällisemmäksi. Toiveita lähtee myös Merikosken voimalaitoksen suuntaan.
"Kun vettä päiväsaikaan juoksutetaan, virtaus on oikein hyvä ja kalat liikkuvat paljon. Mutta kun se seitsemän aikaan lopetetaan, vesi jää jo kahdeksan maissa seisomaan, niin etteivät lohikalat enää niin liiku. Sama juttu viikonloppuna - virtausta pitäisi olla silloin, kun kalastajat ovat liikkeellä."
Ilta pimenee elokuisena tiistaina verrattain nopeasti. Kaupungin valoissa veden takana on jotain hyvin syksyistä. Kalastajien veneet lipuvat heikossa virrassa äänettä. Toivoniemen rantapenkalla näkyy myös nuorisoa onkineen.
"Yllättävän vähän on tänään väkeä liikkeellä", arvio Pekka Kanervo. "Monesti on vilkkaampaakin. Ja porukkaa on laidasta laitaan, nuoriakin."
"Sikäli tämä on hyvä harrastus, että sopii kaikille. Juuri viime viikolla oli yksi englantilainen kaveri, joka oli lomamatkallaan innostunut tänne kalaan. Myös maahanmuuttajat ovat innokkaita kalastajia, joten on tämä myös kansainvälistä hommaa!"
"Ja onhan tämä yksi Oulun hienoimmista paikoista maisemansa puolesta viettää aikaa", täydentää Veli Suorsa.
Syksyyn kääntyvä kesä on kalamiehille mieluisaa aikaa. Kuumimman ja valoisan kesän aikaan olosuhteet vaihtelevat usein liian kanssa. Syksyllä viilenevä vesi ja hämärtyvät illat ovat kalastuksen kannalta otollisempia.
Taimenet ja lohet ovat viileiden vesien kaloja - ne odottavat nyt viilenemistä meren syvänteissä. Kun lohien ja taimenten rauhoitusaika syksyllä koittaa, valtaavat siian lippoajat kanavan rannat.
"Parasta kalastamisessa on se, että pääsee luontoon, rauhoittumaan omiin ajatuksiinsa. Saalis ei ole tärkeä asia, vaan homma kokonaisuudessaan", summaa Juha Syvärinen Pohjois-Pohjanmaan vapaa-ajankalastajista .
"Kesäisin tulee lähdettyä kalaan aina kun mahdollista. Eilen oli mukana myös 13-vuotias lapsenlapseni, joka ensimmäistä kertaa pääsi virvelöimään. Onneksi oli ahven syönnillään, saimme mukavasti ahvenfileetä kotiin vietäväksi."
Kesäöinen kalareissu on kokemus vailla vertaa, Syvärinen vakuuttaa.
"Silloin kun Hietasaaren tanssipaviljonki oli vielä olemassa, olipa huikean hienoa soudella tyyniä vesiä Hartaanselällä ja Rommakonselällä, kun kaupungin äänet illan tullen pikkuhiljaa vaimenivat ja tuuli kantoi veden yli hiljaista tanssimusiikkia. Siitä on vaikea panna paremmaksi."

Artikkelin lähde Kaleva