Artikkelin lähde Kaleva
31.8. saakka.
Pekka Vesterisen (s. 1958) uudet maalaukset ovat jännittävä, oikeastaan ilkikurinenkin yhdistelmä tiukkaa rakennetta ja vapaata virtausta.
Rautatiesiltojen ristikkorakenteet ja kaupunkitalojen seinäpinnat ovat Vesterisen maalauksissa kuvan sijoillaan pysyvä, staattinen elementti. Niiden oheen, toisena tasona, lipuu mukaan värin kautta valo ja sen jatkuva muutos.
Aine ja henki käyvät vuoropuheluaan.
Luonto on kaupungissakin aina läsnä kaiken ihmisen rakentaman rinnalla.
Useat maalauksista ovat kaupunkikuvia.
Näiden maalausten lähtökohtana ovat taiteilijan matkoillaan valokuvien ja pienten luonnosten avulla muistiinmerkitsemät näkymät.
Vesterisen tapa maalata lukuisina kerroksina saa aikaan sen, että maisema on usein kuin verhojen takaa nähty.
Tässä on jotain unenomaista.
Maalaukset menevät jäseniin, muuttuvat moniaistisiksi. Kaupungin äänet ja tuoksutkin voi tuntea niissä.
Näyttelyssä on mukana myös Vesterisen aiemmasta tuotannosta tuttuja vesiaiheita.
Joen vesi virtaa, ja niin kauan kuin valoa on, joki ei lakkaa sitä heijastamasta.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva