Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen
Joel Karppanen kuvat
Kaleva
Oulu Oletko hengaillut kotibileissä, jotka ovatkin teatteria? Tai ainakin osittain. On jännittävää soittaa vieraan kodin ovikelloa Parkkisenkankaalla ja odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Oven avaa ohjaaja Ossi Koskelainen, jonka näkemyksenä on tehdä teatteria taidemuotojen ja ihmisten kohtauttamiseksi.
Sitten sinua kättelee sutjakka nuori mies, joka kysyy, kuka olet. Itse hän esittäytyy meikäksi.
Esityksen nimi on Tornado.
Työryhmä muodostuu viidestä oululaislähtöisestä taiteilijasta.
Ideana on, että meikä järjestää pilleet ja yleisö ostaa niihin liput. Muuta ei tarjoilla kuin omia eväitä. Bileet ovat sosiaalinen tilanne, jota ryydittää teatterileikki, meikän monologit, heittäytyminen, ryhmäyttäminen ja arkea muistuttava improvisoitu kotielämä.
Tekijät nimittävät bileitä intiimiksi nykyteatteriksi.
Yhteinen nimittäjä näille nuorille miehille on Oulu. He ovat kimpassa kuin viisilehtinen taiteellinen apila, erikoinen sattuma tai luonnon oikku, jonka voi nyt löytää Oulujoen rantarinteeltä.
"Tornado-proggis on meidän ex-oululaisten tietynlainen risteymäkohta. Elämän risteyskohtabiisi", Ossi Koskelainen kertoo.
Koskelainen hörppii aamukahvia. Työryhmä punkkaa kolmatta viikkoa Parkkisenkankaalla loft-tyyppisessä lähes 300 neliön omakotitalossa, jonka se löysi projektia varten vuokralle somen kautta.
"Meidät tuo Ouluun oma oululaisuus. Sekä semmoinen olo, ettei ole tehty Oulussa mitään ammattiuramme aikana."
Ajatus syntyi jo 2011.
"Nätyllä Tampereella teatteritaiteen maisteriksi opiskelevan Jaakko Ohtosen kanssa alkoi pulpahdella olo, että pitäisi tehdä Oulussa jotakin merkityksellistä."
Mukaan pyydettiin kirjailija-muusikko Miki Liukkonen, Teatterikorkeakoulussa viimeistä vuotta opiskeleva äänisuunnittelija ja dj Ilpo Heikkinen ja kuvataiteilija-muusikko Konsta Koivisto.
Tornadossa katsoja on yhtä aikaa sisäpiiriä ja ulkopuolella, vieras ja osallistuja. Koskelainen pyrki riisumaan esitystilanteen paljaaksi ja välttämään teatterillisia etäännytyksiä.
"Se korostaa proggiksen performatiivisuutta, että ollaan nyt-hetkessä, todellisuuden ja esityksen rajamailla. Ja Oulu näkyy tästä. Tässä on monia asioita, joiden haluamme olevan läsnä."
Parkkisenkankaalta esityspaikaksi löytynyt omakotitalo tuo Koskelaisen mukaan kaiken hurjuuden ja hienouden.
"Ei haluttu viedä esitystä black boxiin tai maailmalta suljettuun teatteritilaan. Skenaariona oli järjestää kotibileet oikeassa kodissa, jos semmoinen löydetään. Ja lopulta löydettiin tämä tila aika hienolla kantamoisella", Koskelainen kertoo.
"Isäntä on varsin hieno veikko, hieno mesenaatti. Oli tosi vahva olo, että juttu kannattaa tehdä tänne."
Kotibileiden meikä (näyttelijä Jaakko Ohtonen) on myyttinen oululainen nuori mies, joka pyörittää hyvin omakohtaista kelaa. Myöhemmin isännyys alkaa hajaantua erilaisiin sivupersoonallisuuksiin.
"Miki Liukkonen lähti tuottamaan tekstiä keskusteltuaan näyttelijä Jaakko Ohtosen kanssa, mistä olisi järkevä kirjoittaa. He puhuivat paljon oululaisuudesta ja henkilöhistoriasta", Koskelainen toteaa.
"Tavoitteena oli tutkia, millaisia energioita ja dynamiikkoja Oulussa on."
Jaakko Ohtonen toivoi, että homma menisi henkilökohtaiseksi. Hän pyrkii symbioosiin aiheen kanssa.
"Tunnelmat ovat kiteytyneet koko ajan. Näitä juttuja on pohdittu ja yritetty sanallistaa päivittäin, vaikka ne esityksessä ovatkin vähän kryptisempiä."
Omalakisuus on yksi asia, joka yhdistää oululaisia taiteilijoita, Koskelainen kiteyttää ryhmän löydöksiä.
"Meillä on yllättävän samanlaisia muistoja ja tunnelmia omasta henkilöhistoriastamme. Tietty myrsky päässä kuuluu asiaan. Että on paljon kampetta ja halu myös toteuttaa niitä. Tehdä itse asioita ja tehdä omalakisesti", hän sanoo.
"Hyvin musta huumori tai jonkun taistelun kautta hahmottaminen tuntuu olevan monen oululaisen ja Oulusta poistuneen taiteilijan erityispiirre."
Koskelainen luettelee esimerkkejä: nuoret teatteritaiteilijat Toni Kamula ja Arttu Kurttila, monet muusikot ja underground-scene Radiopuhelimet, Impaled Nazarene, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändi, Artificial Latvamäki...
"On etäisyys, joka on kurottava, jos haluaa, että huuto kantautuu kenenkään korviin. Täällä täytyy tehdä oikeasti töitä, jos haluaa tulla tunnetuksi etelässä Kehä II:n sisällä."
Mitä Oulusta on jäänyt ihon alle? Työryhmä on pohtinut, mitä on psykodynamiikka, tapa olla ja puhua tunnustuksellisesti omista tunteista.
"Teatterin ja esityksen tekemiseen ainakin näennäisesti liittyy se, että ollaan auki kokemukselle. Olemme kaikki opiskelleet sitä, että pyritään olemaan reflektiivisessä suhteessa omiin tunteisiin. Mutta se mihin Oulussa kasvettiin, on aika erilaista", Koskelainen vertaa.
"Täällä vallitsee tietynlainen musta huumori ja Kaikki on paskaa -asenne. Että ei kannata edes yrittää liikaa. Kannattaa varjostaa omat tunteet valmiiksi ironiseen asenteeseen. Ja Oulun ironia on mun mielestä erilaista ironiaa kuin etelän ironia."
"Oululaisuuden jumitus on semmoinen, että pyydetään anteeksi sen jälkeen kun on puhuttu vähän omista ihmissuhteista. Avautumisen dynamiikka on jännitteisempää."
Tornadossa voi avautua jos tahtoo. Tai mennä röökille. Tai Oulujoelle uimaan.
"Kannattaa lähteä tänne sillä mielellä kuin tulisi juhliin. Hesseläinen maagisen teatterin matka voi olla hyvä asenne", Koskelainen opastaa.
"Bileiden isäntä saattaa avautua vähän enemmän kuin perusbileiden isäntä. Käsiteltävät asiat alleviivautuvat inhimillisellä tavalla. En voisi kuvitella, että tästä perhesuhdekimpusta tulisi kiinnostavaa taidetta kaupunginteatterin isolle näyttämölle."
Tornadon ensi-ilta on lauantaina 2.8. omakotitalossa Parkkisenkankaalla (Riekkotie 6) kello 19. Ovet avataan kello 18.30. Muut esitykset 8.8., 9.8., 10.8., 15.8., 16.8., 17.8., 21.8., 23.8., 24.8. ja 25.8. Kesto noin 2,5 tuntia. Ikäraja on 18 vuotta. Tornado on Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa.
Artikkelin lähde Kaleva