Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen Kaleva
Oulu Tyrnäväläisellä huoltoasemalla eli ukkoköörin tapa, jossa aamukahvien tarjoaja päätettiin pelaamalla numeropeliä. Perinne on ikuistettu Jouko Korkalan maalaukseen Takapiru, joka on esillä Galleria 5:ssä avautuneessa näyttelyssä Real / fictio / 50. Perinne on tosi, mutta hahmot fiktiivisiä, vaikka yleisö onkin niille vastineita keksinyt.
"Sanoin, että ei siinä ole mitään muuta totta kuin Liitto-lehti."
Takapiru - ja ylipäätään näyttelyn niin sanottu Tyrnävä-sali - kuvastaa sitä suuntaa, johon Korkala on viime aikoina kulkenut: maalaukset ovat alkaneet taipua esittävyyteen ja ihmishahmoihin.
Tyrnäväläisaiheita näyttelyssä ovat myös tietäjänä tunnettu peilipoika eli Armas Pasanen ja isän ottamasta mustavalkokuvasta löytyvä Tyrnävän seurojentalon talkoolainen.
Korkalan töille leimaa antaa suoraviivaisuus ja rakenteellisuus.
"Yhdessä harmonisten ja murretuilla väreillä maalattujen väripintojen kanssa viivasto muodostaa sisäisen latautuneisuuden tunnun", taidemaalari Hannu Sillanpää kuvailee Korkalan kotisivuilla.
Pyöreät muodot eivät ole Korkalalle omia.
"Sitä etenee niiden viivojen kautta", hän sanoo.
Veistostenkaan muotokieli ei ole löysää.
"Se on nähtävästi minulle luonteenomaista, että ne muodot tulevat jyrkkinä."
Oma vaikutuksensa on ollut Korkalan työhistorialla. Hän teki työuransa paitsi mainosalalla, myös arkkitehti- ja insinööritoimistojen piirtäjänä. Korkala rakensi lisäksi havainnepienoismalleja esimerkiksi Kostamuksen rakennuksista.
"Sen viivan täytyy olla just suora eikä yhtään vino eikä mutkitella."
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö viiva voisi olla eläväinen.
Spontaanisti työskentelevän Korkalan työvälineenä on siveltimen sijasta enemmänkin palettiveitsi. Ihan ensimmäisen öljyvärityönsäkin hän teki aikoinaan siveltimen sijasta mustekynän väärällä päällä.
Pintarakenne ja värisävyt ovat Korkalalle tärkeitä.
Hän asuu Vantaalla, mutta vietti lapsuutensa Tyrnävällä. Vanhemmat muuttivat kohti etelää kesken hänen kouluvuosiensa, mutta Korkala kulki keskikoulun mummolasta käsin loppuun.
Muutto Helsinkiä kohti oli vaikea. Kaverit jäivät lakeuksille, ja Korkala myöntää, että olisi varsinkin siinä vaiheessa viihtynyt täällä paremmin. Talvet menivät kesää ja kavereita odottaen.
Korkala osallistui Vapaan Taidekoulun piirustussalin kurssille jo 1960-luvun lopussa. Kymmenen vuotta myöhemmin tärkeäksi muodostui kansalaisopiston lauantaisin kokoontunut maalausryhmä - tapa on jatkunut näihin päiviin asti.
"Siitä on tullut tuttu ryhmä. Se on vähän niin kuin kirkossa käynti aina lauantaina", nykyisin viikoittain kolmessakin eri ryhmässä taiteileva Korkala sanoo.
Vuonna 2004 Korkala osti Tyrnävältä vanhan Rauhion kyläkoulun. Alusta alkaen ajatuksena oli, että rapistuva koulu muuttuisi näyttelytilaksi, jossa olisi esillä paitsi Korkalan, myös muiden taiteilijoiden töitä.
"Olen nähnyt sieluni silmin, että siitähän saisi vaikka mitä", hän sanoo.
Vakaa tarkoitus on, että ensimmäinen näyttely avautuu kesällä 2015.
Artikkelin lähde Kaleva