Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Ii Iin Kuivaniemessä sijaitsevan olohuoneen hyllynurkkaus pursuaa palkintoja, joita karjalankarhukoiria kasvattava Harri Sanaksenaho on koirillaan vuosikymmenien aikana saavuttanut.
Palkintoja on toistasataa, ja seiniä kiertävät kymmenet erilaiset kunniakirjat.
"Koiraharrastus on elämäntapani", mies sanoo.
Se on helppo uskoa, sillä tällaista palkintorunsautta näkee harvoin.
Koirat vievät Sanaksenahon kalenterista 330-340 päivää vuodessa. Myös matkustuspäiviä ympäri Suomen ja joskus Ruotsiinkin asti kertyy runsaasti.
Sanaksenaho on maalaistalon poikia. 70-luvulla hänen isänsä laittoi ensimmäisen karjalankarhukoiran, joka on suomalainen suurriistan metsästyspystykorvarotu. Talossa oli myös suomen-
ajokoiria.
"Ihastuin karjalankarhukoiraan siltä seisomalta. Ne eivät hulmua, vaan ovat määrätietoisia ja rauhallisia, jopa juroja. Metsällä koira hakee riistan lisäksi aina isännän eikä lähde marjastajien tai muiden matkaan. Sitä piirrettä arvostan niissä erityisesti."
Jämerän ja määrätietoisen oloinen on koirien isäntä itsekin. Hän on saavuttanut kaikki nuorena asettamansa tavoitteet ja enemmänkin.
Mies on voittanut koirillaan kolme kertaa kultaa ja kahdesti pronssia hirvenhaukun suomenmestaruuskisoissa. Lisäksi hänellä on piirimestaruus ja hirvikoirayhdistyksen mestaruuksia.
Palkintoja on tullut myös kansainvälisistä kisoista.
Sanaksenaho on saanut Suomen Kennelliiton arvostetuimman Vuolasvirta-kasvattajapalkinnon ja sopivasti 50-vuotisjuhliensa kunniaksi Suomen pystykorvajärjestön palkinnon ansiokkaasta kasvatustyöstä.
"Hyvä koirankasvattaja on rehellinen ja vastuuntuntoinen, kasvattiensa omistajia opastava, neuvova ja auttava. Kasvattaja vastaa täysin tuotteestaan. Kasvatuksen motiivina ei saa olla pelkkä raha", Sanaksenaho kiteyttää.
Palo koiraharrastukseen ei iän myötä ole hiipunut. Syksyllä mies lähtee Mikkeliin SM-hirvihaukkuihin emäkoiransa kanssa.
"Pitää lähteä nuorempia kiusaamaan", iloisen oloinen mies nauraa.
Vuosien varrella vain kerran Sanaksenaho on pohtinut koiraharrastuksen lopettamista. Se oli silloin, kun hänen paras koiransa vuonna 2008 hukkui.
"Hirvi meni sulasta ja koira meni perässä pudoten ohuen jokijään läpi menehtyen jäihin. Se otti niin koville, että valvoin useita öitä enkä pystynyt edes syömään."
Sen jälkeen piti katsoa läpi ja kokeilla montaa koiraa, mutta nyt pihassa haukkuu iloisesti emäkoira Teilojan Welho, joka on tasoltaan samaa luokkaa kuin 2008 menetetty koira.
Samassa pihapiirissä asuu myös Welhon äiti, Teilojan
Ewita.
Pentutarhassa vilskettä tuovat kuusiviikkoiset karvaturrit, joista Teilojan Wiiru-narttu jää omaan käyttöön. Ehkä siitä tulee aikanaan uusi suvunjatkaja.
Sanaksenahon metsästysharrastuksesta kertovat olohuoneen seinille ja eteiseen laitetut useat komeat hirvensarvet, joista suurimpien sarviväli on toista metriä ja piikkiluku liki kaksikymmentä.
Mies metsästää pääosin hirviä, mutta karhumetsälläkin Lieksassa hän on kerran käynyt.
"Karhuhomma ei ollut minun lajini. Siellä oli metsästäjiä ihan mustanaan ja koiria sikin sokin. Tykkään metsästää pienessä porukassa. Meillä on oma neljän miehen hirviporukka ja vain minulla on koiria."
Metsästyskausi on alkanut. Suomalaisia metsästäjiä Sanaksenaho pitää vastuuntuntoisina ja luontoa kunnioittavina, olivatpa he kotoisin maaseudulta tai kaupungeista. "Ikävä kyllä suureen joukkoon mahtuu mätämuniakin, jotka otsikoihin päästessään leimaavat kielteisesti koko metsästäjäkuntaa."
Sanaksenaho tekee riistanhoitotyötä ja on mukana useissa järjestöissä. Viimeisin aluevaltaus on politiikka. Nyt on meneillään ensimmäinen valtuustokausi. Miestä pyydettiin vasemmistoliittoon, demareihin, keskustaan ja perussuomalaisiin, joista viimeinen vei voiton.
"Olen aika isänmaallinen. Ensin on ajateltava omaa kansaa ja sitten, jos mahdollista, autetaan muita. En ymmärrä Saksan ja Ranskan pankkien pönkittämistä lainkaan. Suomen on huolehdittava siitä, että syrjäseutujen palveluja ei viedä alas. Rauhan kansana Natoa emme tarvitse, sillä sitä itänaapurikin voisi katsoa alta kulmain."
Artikkelin lähde Kaleva