Artikkelin lähde Kaleva
Kuten monet tytöt, myös tamperelainen Karoliina Paappa (s. 1983) keräsi lapsena kiiltokuvia. Siinä missä useimmat luopuivat kokoelmistaan lapsuuden jälkeen, jatkoi Paappa kuva-arkistonsa vaalimista ja kasvattamista.
Kiiltokuvasta muotoutui lopulta hänen yhden taiteellisen projektinsa ydin, surrealistissävytteisten asetelmien rakennuspalikka.
Valokuvataiteessa surrealistisia maisemointeja toteutetaan usein kuvankäsittelyohjelmilla.
Paappan kuvissa vaikutelmat ovat kuitenkin luotu autenttisissa, installoiduissa tiloissa, eikä kuvia ole käsitelty. Muutama vuosi sitten Oulun taidemuseossa animaationsa esitellyt kuvataiteilija skannaa ja skaalaa suuriksi kiiltokuvia, joita hän käyttää työskennellessään mallien kanssa aidoissa kuvaustilanteissa.
Päähenkilönä lukuisten värikylläisten kiiltokuvakulissien ja valmisesineiden keskellä esiintyy eloon herätelty paperinukkemainen hahmo.
Paappan valokuvat ovat runsaita, dekoratiivisia ja salaperäisiä. Niitä kantaa tunnelman ja ympäröivän tilan välinen jännite.
Teoksissa on mukana leikillisyyttä, mutta kaiken hauskuuden alta nousee myös surumielinen, jopa traaginen vire.
Kiiltokuvakasvoiset hahmot kyyhöttävät kirjaimellisesti kuin kulisseissa. Tyhjissä, riisutuissa tiloissa tai kaiken yltäkylläisyyden keskellä he näyttäytyvät ilmeettöminä ja eleettöminä.
Kokonaisuus on kuin kuori, joka herättää kysymyksen siitä mitä pinnan alle on kätketty?
Pohjoinen valokuvakeskus ja Oulunsalo soi valitsivat Paappan Oulun seudun musiikkijuhlien vuoden 2014 kuvataiteilijaksi.
Valinnan taiteellinen linja mukailee viimevuotista, sillä Paappan taiteessa on paljon samaa kuin vuoden 2013 kuvataiteilijaksi valitun Mari Hokkasen ilmaisussa.
Suunnilleen samanikäisten naistaiteilijoiden taiteen päällepäin lystikästä ilmettä sävyttää melankolinen ulottuvuus.
Molemmat heistä käyttävät performatiivisia, lavastettuja kuvaustilanteita, joissa päähenkilöt, useimmiten tytöt ja naiset, ovat naamioituja. Molemmat työstävät tarinallisia, monikerroksisia kuvia, jotka käsittelevät omalla tavallaan ihmisen kaipuuta ja piilotettuja tunteita, erillisyyden ja haavoittuvaisuuden kokemusta.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva