Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Laine Kaleva
Oulu Taavetti Lukkarinen hirtettiin lokakuisena yönä liki sata vuotta sitten Oulun Kontinkankaalla.
Lukkarisen hirttopuuna tunnettu mänty on keskellä nykyisen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön sisäpihaa. Puun ympärillä on Oulun seudun rintamamiesyhdistyksen vuonna 1935 pystyttämä muistomerkki.
Kemi Oy:n metsätyönjohtajana toiminut Lukkarinen auttoi Muurmannin ratatyömaalta paenneita saksalaisia sotavankeja Suomen Lapin kautta Ruotsiin. Venäläiset hirttivät hänet vuonna 1916 maanpetoksesta tuomittuna - mahdollisesti varoituksena muille.
Oulun yliopiston arkeologit tekevät ensi viikolla neljän päivän kaivauksen Lukkarisen hirttopaikalla. Kaivaukset alkavat tiistaina.
Tutkijat keräävät samalla hirttopaikkaan liittyviä tarinoita ja kokemuksia. Yleisö onkin tervetullut vierailemaan paikalla kaivausten aikana tai seuraamaan niiden edistymistä Facebook-ryhmässä.
Taavetti Lukkarinen kuopattiin aluksi patjapussissa hirttopuunsa viereen. Seuraavana vuonna hänet kuitenkin kaivettiin ylös ja haudattiin Oulun hautausmaalle.
Tutkijoita kiinnostaa, onko nyt hirttopuuksi osoitettu mänty todellakin oikea hirttopaikka.
"Jos se on oikea puu, niin vaikka Taavetti on sieltä ylös kaivettu, niin voimme löytää kuopan, missä hän alunperin oli", kertoo hirttopaikan kaivaukset organisoiva arkeologi, filosofian tohtori Janne Ikäheimo.
Arkeologi, filosofian tohtori Tiina Äikäs on erityisen kiinnostunut hirttopaikan käytöstä muistomerkkinä ja siihen liittyvistä kertomuksista.
"Taavetti Lukkarisen hyytävä kohtalo on elänyt paikallisyhteisön mielessä läpi vuosisadan, ja moni on tietoinen paikan olemassaolosta, vaikka ei olisi koskaan siellä vieraillutkaan. Me olemme kiinnostuneita paikalla käyneiden ihmisten tarinoista, muistoista ja kokemuksista: vasta ne antavat merkityksen synkkänä ja myrskyisenä yönä lokakuussa 1916 koetuille tapahtumille."
Paikkaa on käytetty viime vuosina muun muassa geokätköilyssä.
Kaivausten tavoitteisiin kuuluu myös muistomerkillä ympäröidyn, hirttopuuna pidetyn männyn iän määrittäminen.
"Puun ikä antaa meille tarkempaa pohjaa arvioida hirttopaikan todennäköistä sijaintia ja sitä, millaista puusto on alueella sata vuotta sitten ollut", toteaa arkeologi, filosofian tohtori Titta Kallio-Seppä.
Tieto Taavetti Lukkarisen viimeisistä hetkistä on välittynyt nykypäivään vankilapastori Arvi Järventauksen silminnäkijäkertomuksena. Järventaus oli Lukkarisen mukana loppuun asti. Vankilapastorin tehtäväksi jäi hänelle itselleenkin yllätyksenä myös kertoa tuomitulle teloituksesta, joka toimeenpantiin lähes saman tien.
Järventauksen kertomuksesta käy ilmi, että vaikka Lukkarinen hirtettiin yön pimeydessä vaivihkaa, jo seuraavana aamuna koko kaupunki tiesi tapauksesta. Arkeologian kautta voidaan hakea selitystä muun muassa teloituspaikan valinnalle.
Ikäheimo huomauttaa, että myös tapahtuman pian käsillä oleva satavuotismuistopäivä on hyvä syy muistomerkin ja sen ympäristön dokumentointiin.
Tutkimusten alustavia tuloksia esitellään tuoreeltaan lauantaina 23. elokuuta Kierikkikeskuksessa arkeologisessa seminaarissa.
Kansainväliselle tutkijayhteisölle Taavetti Lukkarisen hirttopaikka tulee tutuksi marraskuun alussa Pilsenissä Tšekin tasavallassa järjestettävässä nykyisyyden arkeologian tutkijatapaamisessa, jossa aiheena ovat terrorin muistomerkit.
Aihe on kiinnostanut myös kirjailijoita. Joni Skiftesvikin romaanin "Isäni, sankari" päähenkilön esikuva on Taavetti Lukkarinen.
Teloitusta on käsitellyt myös nimimerkki Pohjalainen eli Eino Railo teoksessa "Työmiehen Isänmaa".
Artikkelin lähde Kaleva