Maalaisidylli joen rannalla

Anna-Mari Kilpijärvi teksti
Jukka Leinonen kuvat
Kaleva
Ii Kapea katu kiertää vanhoja puutaloja. Iin vanha Hamina on rauhallinen idylli joen varrella.
"Joki on kyllä paras piirre täällä. Täällä on rauhallista ja hyvä asua", Haminassa asuva Aune Viinamäki kertoo.
Viinamäki on asunut Haminassa vuodesta 1945 eli lähes seitsemän vuosikymmentä. Hänen aikanaan vilkas kauppapaikka on hiljentynyt rauhalliseksi asuinalueeksi.
Alueelle omaleimaista ilmettä antavat vanhat talot, joista vanhimmat on rakennettu 1800-luvun alussa. Valtaosa alueen rakennuksista onkin saanut suojelumerkinnän.
"Tämä on museoalue, mutta ei täällä muita museotavaroita ole minun lisäkseni", 97-vuotias Viinamäki naurahtaa.
Hamina on toiminut tiedetysti kauppapaikkana jo 1300-luvulla. Keskittymän tärkeimpiä kauppatavaroita olivat lohi, terva ja turkikset. Myös Viinamäki on pitänyt Haminassa pientä kauppaa.
"Tässä talossa oli alkuun kahvila nykyisessä olohuoneessa, ja vuonna 1952 perustimme pienen kaupan tuohon nurkkaan", Viinamäki kertoo 1830-luvulla rakennetun, Helmivirran talona tunnetun talon keittiössä.
Viinamäen asuinvuosina Haminassa oli parhaimmillaan seitsemän kauppaa.
"Ne kaikki olivat vanhan ajan sekatavarakauppoja. Meidän kauppamme oli viimeinen, lopetimme sen vuonna 1984."
Kauppavuosina Alakadun elämä oli vilkasta. Etenkin keväisin ja syksyisin kadulla riitti kulkijaa uittomiesten kulkiessa Iijoen uittoihin.
Uiton loppumisen jälkeen elämä Haminassa on rauhoittunut. Enää uittomiehiä ei Iijoella näy, mutta muistoja ajasta näkyy muun muassa Haminan kotiseutumuseossa. Nykyään elo on rauhallisempaa.
"Enemmän sitä on ihmeissään, jos kadulla joku kulkee."
Keskustan läheisyydessä sijaitseva Hamina on kuin oma maailmansa. Vanhojen talojen lisäksi pienet yksityiskohdat kiinnittävät ohikulkiessa huomion. Yhdessä ikkunassa kulkijaa katsoo nukke, toisesta kuikuilevat pöllöt.
Päiväsaikaan kapeat kadut ovat rauhallisia. Ainoastaan pikkulinnut pitävät kaduilla omia mekkaloitaan. Kahta koiraansa ulkoiluttava Harri Sandberg kehuu aluetta idylliseksi. Hän on asunut alueella vakituisesti 4,5 vuotta, mutta omistanut talon jo 18 vuoden ajan.
"Täällä on todella tiivis yhteisö. Kun talot ovat seinä seinässä ja tontit pieniä, siinä on pieni pakko tulla naapurin kanssa toimeen", Sandberg virnistää.
Hän ei osaa asukkaana nimetä yhtä merkittävää kohdetta alueella.
"Kyllähän ne talot ovat yksi nähtävyys, mutta myös joki on toinen."
Maalaisidylliin ei kaivata kauppaa, vaikka alueella vahva kauppahistoria onkin. Vanhan kauppiaan mukaan pienet kaupat eivät yksinkertaisesti pärjää enää tänä päivänä.
"Enää kauppoja ei ole oikein missään, kun marketteja rakennetaan. Kun me lopetimme, marketteja alettiin vasta rakentaa", Viinamäki kertoo.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva