Artikkelin lähde Kaleva
Kaleva 19. lokakuuta 1907: "Eilen kello ½ 7 tienoissa illalla tapahtui Warjakan redillä hirvweä onnettomuus. Paatti pimeässä kaatunut. 24 työläisnaista hukkunut."
Varjakansaarelle rakennettu immersiivinen eli upottava teos Varjakka kulkee tämän äkillisen ja järkyttävän onnettomuuden propellivirroissa.
Kyseessä on Pirjo Yli-Maunulan ja Milla Virtasen hänen apunaan ohjaama vaellusesitys, jossa nippu ihmisiä kiertää saarella tietyn reitin ja näkee esityksiä Ab Uleå Oy:n sahan entisessä konttorirakennuksessa sekä matkan varrella.
Varjakka-teos alkaa jo kapulalossilla, jolla mantereelta siirrytään Varjakan puolelle. Teos on lempeästi osallistava, moniaistinen ja vahvasti elämyksellinen.
Luonnon materiaalit, saaren historia ja vesielementti, merellisyys, ovat olleet tekijätiimille merkittäviä.
"Hukkumisonnettomuus on meille kaikkein tärkein taustatarina", Yli-Maunula kertoo.
"Yli sata vuotta sitten tapahtuneeseen tragediaan kytkeytyvät hyvin monet konttorirakennuksen huoneiden tapahtumista."
Dramaattinen veneonnettomuus tapahtui pimenevässä lokakuun illassa kaukana redillä lähellä Kyrönkaria, kun norjalaista parkkia Haugesundia lastanneet itsellisten ja torpparien vaimot, lesket ja tyttäret yhtäkkiä joutuivat veden varaan. Syynä on pidetty sitä, että hinaajahöyryalus Helmistä kahteen tyhjään lastiproomuun kulkenut köysi kaatoi aivan Helmin perään kiinnitetyn, lastaajaväkeä kuljettaneen kaksimastoisen paatin.
"Wauhti oli tällöin hywin hiljainen, mutta siitä huolimatta käwi kowa propelliwirta ja jälessä olevat proomutkin olivat jo liikkeessä. Wirta ihmiset heti nieli takaa lähestywien suurien proomujen alle."
Sydäntä vihlovat hätähuudot täyttivät ilman.
Varjakka-teoksessa aika kerrostuu ja osin pysähtyy suunnilleen sadan vuoden taakse.
Työryhmän luoma päähenkilö on purjevenemies Eevertti (tanssija Jukka Ristolainen).
Kirjailija Joni Skiftesvik kertoo kolumnissaan (Kaleva 30.10.2005), että venemies oli aiemmin illalla kuljeksinut niin juovuksissa Varjakan rannoilla, että oli hoiperrellut. Myös Helmen kipparin todettiin olleen hieman hiprakassa.
"Eevertti on jäänyt aikaluuppiin ja koettanut kaikki nämä vuosikymmenet sovittaa aiheuttamaansa onnettomuutta", Pirjo Yli-Maunula kertoo.
Konttorirakennuksen alakerrassa Eevertillä on outo huone, joka muistuttaa tutkimuslaboratoriota tai opetustilaa.
"Eevertti sukeltaa tutkimuksissa omaan itseensä: miksi toimin niin kuin toimin ja oliko onnettomuus minun syytäni."
Lasikaapissa seisoo rivi purkkeja, joissa kelluvat työryhmän jäsenten päät formaldehydissä.
"On tässä pieniä kauhuelementtejäkin. Yritämme löytää erilaisia tunnelmia: mystistä, jännittävää, riemullista, humoristista, traagista ja surullista", Yli-Maunula valaisee.
Konttorirakennuksessa kohdataan myös purjevenemiehen rakastettu, joka jäi Suomeen, kun mies karkasi Amerikkaan. Naista esittää tanssija Kira Riikonen.
Todellisuudessa hinaajan päällikkö sai sakot ja veneen kuljettaja kolme kuukautta vankeutta. Hän ehti muuttaa Atlantin taakse ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa.
"Nainen kirjoittaa rakkauskirjeitä Atlantin yli, suunnittelee häitä, kaipaa ja odottaa miestä."
"Tämä kaikki on työryhmän omaa taustatarinaa. Emme yritä selittää sitä kirjallisesti yleisölle. Kerromme hukkumisonnettomuudesta kyllä käsiohjelmassa, mutta koko tarinaa ei avata."
Varjakka-teos on auki moneen suuntaan. Siinä on paljon sivujuonia ja avattavia komeroita. Itse kukin katsoja voi selittää huoneet ja tulkita esityksiä omalla tavallaan. Tietysti voi myös tarttua vihjeisiin, joita tekijät antavat.
Lavastustiimiä vetänyt Heidi Kesti on viettänyt saarella lähes kaksi kuukautta.
"Astuminen maailmoihin, joita huoneet edustavat, on varmasti iso kokemus tanssin ohella", apulaisohjaaja Milla Virtanen sanoo.
"Teos on kokonaisvaltaisempi kokemus kuin tavallinen tanssiesitys teatterissa. Visuaalisuuden lisäksi olet samassa tilassa, missä esiintyjä on. Sinä voit ja saat koskettaa esineisiin ja tavaroihin. Tämä ei ole
museo."
Artikkelin lähde Kaleva