Artikkelin lähde Kaleva
Eino Snellman. Apteekkari, asessori Eino Snellman kuoli Oulussa 9.7.2014. Hän oli syntynyt Oulussa 11.11.1921.
Tultuaan ylioppilaaksi Oulun lyseosta Snellman hakeutui apteekkialalle.
Hän suoritti Helsingin yliopistossa farmaseutin tutkinnon 1947 ja proviisorin tutkinnon 1953. Hän palveli sekä farmaseuttina että proviisorina Valkealinnan apteekissa Oulussa.
Ensimmäinen oma apteekki hänelle tuli Pohjois-Karjalaan Mätäsvaaraan 1960. Seuraava oli Kuusamon I apteekki 1966. Apteekkioikeus, eli nykyinen apteekkilupa, hänelle myönnettiin 1970 Oulun II Uuteen apteekkiin (nykyään Rotuaarin apteekki), jossa hän oli apteekkarina vuoteen 1996, eläkkeelle jäämiseensä asti.
Kaikkiaan hän toimi apteekkarina 35 vuotta.
Työnsä ohella apteekkari Snellmanilla jäi aikaa ja energiaa moneen muuhun toimintaan. Toiminnastaan ja ansioistaan Nuorten Ystävät ry:ssä hänelle myönnettiin asessorin arvonimi 1987.
Eino Snellman oli monipuolinen kulttuuripersoona. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin muun muassa Kalevassa ja kulttuurilehti Kaltiossa. Hän kuului Kaltion hallitukseen.
Kotikaupunki oli Eino Snellmanille rakas. Oulu-seurassa hän toimi pitkään ja oli seuran kunniajäsen.
Oulun historiaseura ry luovutti Eino Snellmanille Olaus Magnus -palkinnon hänen OuIun historiaa käsittelevistä julkaisuistaan. Omaelämäkerrallinen kirja ilmestyi 2004. Palkinnon luovuttajan mukaan Hopeavaaka-kirja on myös kulttuurihistoriallinen teos.
Eino Snellman rakasti kuvataiteita. Pitkän elämänsä aikana hän keräsi laajan ja arvokkaan taidekokoelman. Osa kokoelmasta oli esillä Oulun taidemuseossa 2012 nimellä Mixtura coloris.
Ratsastusharrastus yhdessä Kristiina-tyttären kanssa vei heidät ratsastuskursseille ulkomaita myöten.
Snellman oli perustamassa Oulun senioriapteekkareita, joka on toiminut vuodesta 1998. Alun viidestä osallistujasta määrä on kasvanut nelinkertaiseksi. Snellman oli aina mukana, myös pitkillä kesäretkillä.
Lopulta hän ei osallistunut enää kokoontumisiin sairauksien takia.
Tarinankertojana Eino oli vertaansa vailla. Jutuillaan hän kirvoitti kuulijoissaan monet makeat naurut.
Liisa-puolison kuoltua 2009 Snellman tunsi olonsa yksinäiseksi. Snellman kertoi kokoontumistemme olevan henkireikä hänen elämässään.
Nyt vanhin meistä on poissa. Kaipaamme häntä.
Pirkko Takalo
Artikkelin lähde Kaleva