Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara Kaleva
Oulu Aidassa roikkuu asiattomilta pääsy kielletty -kyltti. Hallin sisällä korkeiden tiiliseinien ensimmäisiä metrejä peittää värikäs graffitimeri. Jaloissa luikertelee eripaksuisia letkuja, seinissä ja katossa ammottaa mystisiä aukkoja.
Yksinäinen työmies käyskentelee siinä kohdassa, jonne Julia Heikkinen, Lasaretinväylän taidehalli ja residenssiohjelman kehittämishankkeen projektipäällikkö, kertoo vastaanoton ja narikan tulevan.
Vuonna 1903 Oulun Lasaretinväylään valmistunut Myllytullin voimalaitos vaurioitui tulipalossa vuonna 2006, minkä jälkeen rakennus on ollut vuosia tyhjillään ja suljettuna. Siitä huolimatta seinät ovat täynnä omalla luvalla tehtyä taidetta. Tänään torstaina Taiteiden yössä ovet avataan yleisölle ensimmäistä kertaa.
Tiloja ja niiden tulevaisuutta esittelee Heikkisen lisäksi rakennusta peruskorjaavan Hartela-Forum oy:n toimitusjohtaja Raimo Pahkala.
Taidehallille ja residenssille, joiden on tarkoitus avautua vuonna 2015, on voimalassa tilaa yhteensä 400 neliömetriä. Tällä hetkellä rakennusta kuivataan, ja sen jälkeen peruskorjaus voi alkaa.
"Paljon on muuttunut. Kaksi vuotta sitten, kun aloitin hankkeessa ja kävin täällä ensimmäisen kerran, sisällä kasvoi puita", Heikkinen sanoo.
Voimalaitoksen yläkerran tilojen tulevaisuus on vielä auki, mutta Julia Heikkinen kaavailee alueelle kokonaista kulttuurikaupunginosaa.
"Taidehalli mahdollistaa isot kansalliset ja kansainväliset näyttelyt, ja se tuo paljon kaivattua tilaa taideseuroille ja muille kolmannen sektorin toimijoille. Kun taidemuseokin on näin lähellä, kulttuurikaupunginosan syntyminen tapahtuu kuin itsestään."
Heikkisen mukaan kiinnostus taidehallihanketta kohtaan on ollut niin suurta, että avoimet ovet tulevat tarpeeseen. Kierroksen lisäksi kävijät saavat maistiaisen tilojen potentiaalista, kun seinille pystytetään oululaisen valokuvataiteilija Kati Leinosen pop-up-näyttely.
Leinosen näyttelyn teokset sopivat teemaltaan vielä keskeneräiseen voimalaan. Hän käyttää valokuvissaan 1800-luvun puolivälissä kehitettyä tekniikkaa, märkälevykollodiumia. Tekniikassa käytetään pitkää valotusaikaa ja kuva valotetaan levylle, jonka täytyy pysyä kosteana koko prosessin ajan. Myös valokuvauskalusto on vanhanaikaista.
"Noin 20-40 sekuntia pitkän valotusajan vuoksi kuvaustilanne on täysin erilainen digitaaliseen verrattuna. Ihmisillä on kuvaustilanteissa opitut maneerit, jotka putoavat pois, kun pitää olla pitkään liikkumatta."
"Siinä tavoittaa jotain pintaa syvempää", taiteilija kuvailee.
Leinonen käyttää elävien mallien lisäksi George-nimistä mallinukkea, joka esiintyy myös useissa näyttelyn tauluissa. Märkälevytekniikan vuoksi nukkea ei ole helppoa erottaa oikeista ihmisistä. "Digikuvalla ei voisi luoda samanlaista illuusiota."
Märkälevytyöt syntyvät taiteilijan omassa pimiössä Raksilassa ja rakenteilla on myös matkapimiö.
"Se syntyy vanhaan hevoskuljetusvaunuun. Sillä voin toivottavasti jo ensi keväänä matkustaa minne vain", Leinonen iloitsee, sillä työläs tekniikka on hyvin paikkasidonnaista.
Taiteilija kertoo jatkavansa muotokuvan parissa myös tulevaisuudessa. Erityisesti häntä kiinnostaa muotokuvan asema valokuvaustaiteessa.
"Laji määritellään tiukasti tradition kautta. Minua kiinnostaa tutkia, kuinka pitkälle rajoja voi venyttää niin, että teos luetaan vielä muotokuvaksi."
Leinonen on myös Oulun taiteiden yö ry:n puheenjohtaja. Itse hän kertoo odottavansa erityisesti Peter Von Baghin Muisteja-elokuvaa ja Hirvenmetsästys-äijäbalettia.
"Mukana on reilut 50 paikkaa, joissa järjestetään yhteensä noin 150 tapahtumaa. Jotain pitäisi löytyä jokaiselle."
Artikkelin lähde Kaleva