Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Haju. Sellutehtaan tuprahdukset. Ne hän muistaa lapsuutensa Oulusta. Sitten olivat uimareissut Oulujoen huvilalle ja mukavat mummolamuistot. Ympäristötaiteilija Kaisa Salmi vietti osan varhaislapsuuttaan Oulussa. Sitten hänen vanhempansa muuttivat Helsinkiin töiden perässä. Ouluun jäivät isovanhemmat Tyyne ja Hugo Öystilä, joiden luokse Salmi lennätettiin pitkiksi kesälomiksi.
"Papallani oli huoltoasema ensin torinrannassa ja myöhemmin Tuirassa", Salmi muistelee.
Tänä kesänä hän on saanut palata aivan lapsuutensa kodin nurkille Torikadulle, kun hän toteuttaa kaupungin keskustaan valtavan ruusutarhateoksen.
Tänään valmistunut teos on toteutettu yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Oululaiset ovat voineet ilmoittautua ruusujenhoitajiksi tai avuksi teoksen rakentamiseen.
Salmi on toteuttanut useita yhteisöllisiä taideteoksia ja performansseja kaupunkitilaan. Viime huhtikuussa tuhansia ihmisiä kokoontui Lahden Fellmanin puistoon, entiselle peltoaukealle, jossa sisällissodan loppuvaiheessa 22 000 punaista odotti kohtaloaan.
Pyynnöstä ja esimerkin voimasta ihmisjoukko alkoi nostella käsiään ja huutaa äitiä. Osa purskahti itkuun.
Kyseessä oli Kaisa Salmen monumentaaliseksi installaatioksi kutsuma Fellmanin pelto -työ, joka on osa hänen Aalto-yliopistoon tekeillä olevaa väitöskirjatyötään.
Sen seurauksena eräs Stora Enson pomo halusi avautua.
"Hän oli viisi vuotta sitten saanut tietää, että hänen ihailemansa isoisä oli ollut valkoisten Kuhmoisten piru. Nuoria poikia määrättiin suoraan koulusta sotaan. Sisällissodan hirveyksiin on osallistunut esimerkiksi Alvar Aalto ja freskomaalari Lennart Segerstrole", kertoo Salmi.
Segerstrole oli valkoisten Hans Kalmin 3. pataljoonan 3. komppanian sotilas, yksi sadasta, joka määrättiin vartioimaan ensin 30 000 punavankia Fellmanin pellolla. Aalto taisteli valkoisten joukoissa hänkin, mutta eri kompaniassa, tietää Salmi.
Nyt Salmella on tekeillä Fellmanin pellosta taide-elokuva, jossa muun muassa pojanpojat kertovat isoisiensä tarinaa uhrin ja teloittajan näkökulmasta.
Hän sanoo teoksen lähtökohdan olleen muuta kuin puoluepoliittinen.
"Halusin tehdä sovinnon historian kanssa. Vahvat jäljet sisällissodasta ovat syvällä. Jaottelu punaisiin ja valkoisiin on edelleen olemassa."
Yhteisöllisyys on Kaisa Salmelle tärkeää taiteessa. Yleisö, kaupunkilaiset ovat saaneet osallistua useisiin hänen töihinsä.
"On ihana tehdä asioita ihmisten kanssa, sillä välillä tässä työssä erakoituu."
Salmen mielestä yhteisöllinen, osallistava taide auttaa parhaimmillaan käsittelemään tunteita tai tarjoamaan niille purkamiskeinon.
"Taideteoksen kautta on helpompi oivaltaa asioita. Kun ihminen tulee mukaan omine näkemyksineen, hänelle jää jokin oma muutos siitä prosessista."
Hän kertoo jännittävänsä joka kerta, tuleeko reaktiota.
"Mikä tahansa reaktio on hyvä. On hyvä, että syntyy keskustelua. Haluan tuottaa edes jonkinlaisen sielunliikahduksen, joka vaikuttaisi kehittävästi ihmisiin."
Sisällissota-aihekin syntyi erään reaktion seurauksena. Vuosi sitten Salmi halusi kukittaa punaisin neilikoin Mannerheimin ratsastajapatsaan Helsingin kaupunkitapahtumaan. Tarkoituksena oli kukittaa myös Kolmen sepän patsas.
"Sain luvat Mannerheimin perinnesäätiöltä ja sotaveteraaneilta. Lisäksi tein pienoismallin konservaattorille. Silloinen Helsingin kaupunginmuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén kysyi, miksi haluan käyttää juuri punaisia neilikoita. Selitin, että minusta punainen on vahvuuden väri ja neilikat ovat kestäviä. Parin päivän päästä heillä oli uusi konservaattori sanomassa, että kukat vahingoittaisivat patsaan pintaa. Konservaattori myönsi kyllä myös, että niin tekee vesisadekin."
Salmelle ei herunut lupaa. Kolmen sepän patsaan hän olisi saanut kukittaa, mutta lupaprosessi olisi pitänyt aloittaa alusta.
Tilatut kukat Salmi käytti kerjäläisperformanssissaan, jossa hän istui kadulle kerjäämään viideksi päiväksi, ja romanikerjäläiset jakoivat kukkia.
Performanssien ja ympäristötaiteen tilapäinen luonne sopii Salmen ajatusmaailmaan, sillä hän ei halua kuormittaa luontoa.
"Maailmassa on jo tarpeeksi materiaa. Kukat esimerkiksi ovat elävä materiaali, ja ne ovat myös rakastettavia."
Välillä taiteilija kokee luopumisen surua, kun teos alkaa elämään omaa elämäänsä.
"Kukkateoksissani ihmiset alkavat ottaa teosta heti itselleen. Se tuntuu ihanalta. Kyse on myös jakamisen ilosta."
Liekö sattumaa, että lapsuutensa haisevaan Ouluun Kaisa Salmi tuo nyt ruusuntuoksua. Viimeisistä Suomessa viljellyistä ruusuista koostuva ruusutarha on nyt levittäytynut keskustaan Pakkahuoneenkadulle, Rantakadulle ja Kirkkokadulle. Taiteilija toivoo ruusupensailla vuorattujen katujen lievittävän kaupunkilaisten stressiä.
"Unelias katu, joka on suljettu ruusuilla, on ihana pysäytys", hän sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva