Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Haapavesi Kirkkoherra Mauno Soronen hiihtää ja pelaa sählyä, kössiä ja tennistä. Niitä hän harrastaa pysyäkseen kohtuullisessa kunnossa. Intohimona hänellä ovat kuitenkin metsätyöt.
"Papin työ on henkistä. Metsässä ruumis ja fysiikka joutuvat koetteille, ja työn jälki näkyy toisin kuin papin työssä. Metsä on ajattelun tila. Siellä mietin puheita ja saarnoja. Paluumatkalla kirjoitan jo oivalluksia", Haapaveden kirkkoherra kertoo.
Metsäharrastuksesta on kasvanut myös luottamustehtävä: Haapavesi-Kärsämäki Metsänhoitoyhdistyksen valtuuston puheenjohtajuus.
Soronen on osallistunut noin kymmenen vuoden ajan metsätaitokilpailuihin. "Viime talvena osallistuin yhdessä vaimoni kanssa Mennään metsään -kurssille, ja lapsetkin ovat vuosien aikana oppineet istuttamaan ja raivaamaan metsää ja saaneet sieltä pientä taskurahaa."
Soronen kertoo, että pieni pala perheen omistamasta metsästä Piippolassa on saatu suojeluun.
"Se on mahtava asia. Voi olla sekä suojelu- että talousmetsää."
"Varjelun näkökulmasta katsottuna on tärkeää huolehtia luonnon monimuotoisuudesta. Toisaalta metsänomistajan tärkein tehtävä on taimikon varhaishuolto. Se antaa hyvät eväät kasvulle. Pieni taimi on herkkä. Se tarvitsee tilaa, valoa ja lämpöä. Pienistä on pidettävä huolta. Se on tärkeää myös seurakunnassa ja kodissa", Soronen pohtii.
Soronen kertoo kasvaneensa lestadiolais-kristityssä perheessä Taivalkoskella. Kotipaikka kuului Tyrävaaran kylään. Kylään oli matkaa järven yli kaksi kilometriä, ja kun tie vuonna 1970 tuli, matkaa oli kymmenen kilometriä.
Koti oli rakastava. Sisarussarja oli iso, ja kodissa opittiin pyhän kunnioitusta.
"Siellä elettiin työn kulttuurissa. Työtä tehtiin julmasti. Uskallan sanoa olleeni ahkera. Kun pääsin papin kouluun, sain kuulla, että meneepä hyvä työmies pilalle."
Haapaveden itsenäinen seurakunta viettää tulevana sunnuntaina 150-vuotisjuhlaansa. Sorosen mielestä elämä on 150 vuodessa mullistunut, mutta ihminen ja Jumala ovat pysyneet samanlaisina ja Jumalan sana muuttumattomana.
Sorosta huolestuttaa, että tässä ajassa annetaan liian paljon tilaa tulkita Jumalan sanaa.
"Raamattu ei ole vain tulkintakysymys. Se ei ole vain näkökulmia ja tulkintoja uskosta, vaan se on Jumalan puhetta. Pitäisi kysyä, mikä on Jumalan tahto. Jumalan edessä ihmisen pitää olla nöyrä. Itse haluan pitäytyä Jumalan vanhassa sanassa, joka osoittaa ihmisen syntiseksi ja Jumalan hyväksi ja pyhäksi."
Pappi kohtaa seurakuntalaisia useimmiten heidän elämänsä taitekohdissa tai kun kuorma on käynyt liian raskaaksi, mutta Soronen tahtoisi kohdata seurakuntalaisia enemmän myös tavallisessa arjessa.
"Minut on kutsuttu sielun paimeneksi. Se ei tarkoita, että vain saarnaisin, vaan että olisin mukana arkipäivän keskusteluissa, kohtaamisissa kaduilla ja työpaikoilla."
Artikkelin lähde Kaleva