Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen Kaleva
Liminka Kolme tuntia. Se on aika, mitä liminkalaisrunoilija Kaisa Halmkrona voi yhteen menoon kirjoittaa runomuotokuvia. Sen jälkeen alkavat mennä estot, mitä edessä istuvasta henkilöstä voi kirjoittaa.
Kaisa Halmkrona ja toinen liminkalaisrunoilija Heidi Rundgren esiintyvät molemmat viikonloppuna Limingan Taiteilua-tapahtumassa. Runojensa lausumisen lisäksi he tekevät runomuotokuvia. Kuvattava henkilö voi - luonteensa mukaan - olla hiljaa tai jutella, ja runoilija kirjoittaa muotokuvan sellaisena kuin hän ihmisen näkee.
Tähän asti ilmeisesti kukaan ei ole pahoittanut muotokuvastaan mieltään.
"Joskus pitää kertoa, että minä näen sinut runoilijana näin. Tämä ei tarkoita, että tämä olisi sinun näkemyksesi", Halmkrona sanoo.
Rundgren ja Halmkrona lukevat valmiin muotokuvan tilaajalle ääneen.
"Siinä ollaan läsnä toiselle", Rundgren sanoo.
Halmkrona kirjoittaa avonaista puherunoutta, Rundgren piilottaa sanottavaansa enemmän kielikuviin - usein luontoon rinnastaen. Sen avulla hän voi mutkan kautta kuvata sisäisiä tunteitaan.
"Monet runoni näyttävät aluksi yksinkertaisilta, mutta uudelleen lukiessa sieltä tulee jokin uusi merkitys."
Rundgrenia kiehtoo runojen antama mahdollisuus sanoa paljon vähillä sanoilla. Vaikka viime vuosina savityöt ovat vieneet taiteen teossa lyriikasta voiton, on runosuoni alkanut sykkiä jälleen elokuussa.
Tulossa oleva elämänmuutos on saanut kirjoittamaan päiväkirjamaisia merkintöjä. Mielessä karehtii mahdollinen uusi julkaisu esikoisteos Syntymän (2011) jatkoksi.
Halmkrona päätyi kirjoittamaan puherunoutta juuri päiväkirjamerkintöjen välityksellä. Kiireessä muistiinpanoista tuli puherunoja: konstailematonta ilmaisua, jossa asioita sanotaan suoraan, puhekielellä ja rehellisesti ilman kiemurteluja. Puherunoissaan Halmkrona uskaltaa olla mieltä asioista, kuten esikoisteoksessaan Salarakhaus (2006).
"Minä kirjoitan runon, jos minulla on asiaa."
Heinäkuussa Kierre-kokoelman julkaisseella Halmkronalla on käytössään työhuone kirjoittamiseen, mutta siellä kirjoittaminen on hänen mukaansa leikkimistä - hakemalla hakemista. Työhuoneessa ei synny uutta, vaan siellä työstetään valmiiksi. Sen sijaan bussimatkalla Ouluun syntyy jo neljä runoa ja Italian matkalla Materan taiteilijaresidenssissä runoja virisi yli 70.
"Tuli ihan yllättäen uusi kokoelma."
Artikkelin lähde Kaleva