Artikkelin lähde Kaleva
Oulun Taiteilijaseuran hallituksessa viime vuodet aktiivisesti toimineen ja usein seuran yhteisnäyttelyihin osallistuneen Markku Siekkisen (s. 1955) tuotantoa nähdään nyt yksityisnäyttelyssä.
Galleria 5:ssä olevista teoksista tuoreimmat ovat tältä vuodelta, kun taas vanhimman kuvan juuret juontuvat aina vuoteen 1985.
Valokuvaukseen ja installaatioihin suuntautuneen taiteilijan tuotannosta huomaa, että hän tuntee kuvauksen perinteiset menetelmät ja hyödyntää niitä myös nykyvalokuvassa.
Tällä kertaa Siekkisen pakassa sekoittuu musiikkiin, ötököihin ja vanhoihin mittauslaitteisiin liittyvä visuaalisuus.
Vaikka ne edustavat toisistaan sinänsä irrallisia teema-alueita, niitä yhdistää oma roolinsa tieteen historiassa.
Yhteisestä nimittäjästä huolimatta kokonaisuutta sävyttävät ristiriitaisuudet ja kontrastit. Esimerkiksi teoksessa Laulutunti musikaalisuutta tarkastellaan tieteen teorian kautta, kun taas vanua pursuava vanha basso tai instrumentti, jota soitetaan teoksen nimen mukaisesti 110 kilometrin tuntinopeudella, viestivät enemmänkin soittamisen palosta, musiikin epätieteellisestä olemuksesta.
Tämänkaltaisiin rinnastuksiin viitaten lehdistötiedotteessa todetaan: "Tiede yksinään on rampa, se tarvitsee symbioosin jonkin inhimillisemmän ymmärtämisen tavan kanssa."
Siekkisen taiteessa koreilematon ja hieman kummallinen, vaikkakin ihan konkreettinen kuorruttuu usein huumorilla. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi Päänpyörittämisnopeuden mittauslaite?
Teokset eivät ehkä aina ole niitä katsojalle helpoiten avautuvia, mutta ne kätkevät sisäänsä koukkuja ja kannanottoja.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva