Artikkelin lähde Kaleva
Oulunsalo Soi. Jumalaiset leikit. Maarten Engeltjes, kontratenori. Gordan Nikolić, viulu. Knut Johannesen, cembalo. Jousia Ensemble Lumijoen kirkossa 4.8.
Lumijoen kirkko on jousisoittimille erinomainen paikka soittaa, sillä tila soi jykevästi ja pehmeästi eikä yksityiskohtien puuroutumista tapahdu salin perälläkään.
Jumalaiset leikit -otsikosta huolimatta ohjelman synkeät ja vakavat teokset tekivät konsertin tunnelmasta vähemmän leikkisän.
Tämän vuoden musiikkijuhlien todellinen superlöytö on viulisti Gordan Nikolić. Taitavia viulisteja maailmassa on vaikka kuinka paljon, mutta Nikolićin musisoinnissa on jotain poikkeuksellisen intensiivistä ja mieleen jäävää.
Taiteilijan upea tulkinta Karl Amadeus Hartmannin Concerto funebresta synnytti ajoittain lähes hypnoottisen tunnelman.
Maarten Engeltjesin kontratenoria saatiin ihailla kahdessa Antonio Vivaldin aariassa. Hiljaisen staattinen Cum dedrit RV 608 soi poikasopraanon puhtaudella ja herkkyydellä ja suurempia elkeitä kuultiin aariassa Vedrò con mio diletto oopperasta Il Giustino RV 717.
Engeltjes hallitsee äänensä todella hienosti myös kontratenoreille hankalissa rekisterien vaihdoksissa, eikä siirtymiin tekniikasta toiseen oikeastaan kiinnitä mitään huomiota.
Jousia Ensemble osoitti monipuolisuutensa ja notkeutensa esiintymällä illan mittaan yhtä vakuuttavasti niin oktettina Dmitri Šostakovitšin kahdessa kappaleessa op. 11, Vivaldin aarioiden barokkiorkesterina, Hartmannin konserton jousiorkesterina kuin lopuksi myös Bela Bartókin Jousikvarteton nro 1 op. 7 tulkkina.
Barokkiteoksissa sointiin oman tärkeän lisänsä toi tietysti myös rehevästi soittanut cembalisti Knut Johannesen.
Urheilusta tutulla kaikki pelaa -periaatteella esitetty kvartetto ehkä menetti olemuksestaan jotain yhdentoista hengen joukkovoiman korvatessa riipaisevan ja raivokkaan välillä vaihtelevat yksilösuoritukset. Jousian sinällään upea sointi myös teki kvarteton ankeasta sointimaailmasta ajoittain liki romanttisen hehkeää.
Engeltjesin laulua kirkonpenkillä kuunnellessa herää muiden ajankohtaisten keskustelunaiheiden joukkoon kysymys, voiko sopranistojen ja kontratenoreiden sanoa edustavan uutta, sukupuolineutraalia sopraanokäsitystä?
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva