Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Tässä jutussa esikoiskirjailija Pauliina Rauhala, 36, vastaa kysymyksiin uunituoreesta kirjastaan Taivaslaulu (2013).
Kirjan teemat käsittelevät lestadiolaisliikkeen ajankohtaisia ja kipeitä teemoja, mutta hän itse haluaa ottaa kantaa kysymyksiin nimenomaan kirjailijana.
"Tiedän, että aihe on kiinnostava, mutta toivon tietysti, että teostani arvioitaisiin myös kaunokirjallisin perustein", hän hymyilee.
Pauliina Rauhala on kasvanut liikkeen piirissä ja imenyt sen järjestyksen, maailmankuvan ja kielen äidinmaidossaan.
"Liike on edelleen hengellisesti minulle rakas ja tärkeä, mutta viime vuosina en ole enää sen toiminnassa ollut aktiivisesti mukana", hän sanoo.
"Mutta pikkutytöstä lähtien olen pohtinut näitä uskoon, rakkauteen ja äitiyteen liittyviä kysymyksiä - istunut seurapenkissä ja miettinyt, miksi toiset ovat surullisia ja toiset iloisia. Miettinyt erityisesti sitä, miten paljon usko on naisen kehossa ja kuinka vähän siitä voi puhua."
Pauliina Rauhala haluaa painottaa, ettei Taivaslaulu ole tietokirja, mielipidekirja tai pamfletti.
"Kirja ei ole keskimääräisen lestadiolaisäidin kuvaus, vaan vakavaan uupumukseen sairastuneen naisen tarina. Lestadiolaisäiti voi myös tuntea suurta vapautta perheestään ja äitiydestään. Mutta tiesin kirjoittavani isoista kysymyksistä, ja sen, että aihe herättää etenkin oman ikäpolveni naisissa ja nuoremmissa vastakaikua. Ihmisenä olen pelokas, ujo ja hiljainen, mutta ehkä minä olin rohkea tätä kirjoittaessani", hän myöntää.
Hän ei myöskään pelkää palautteita.
"Minulla on edelleen ystäviä liikkeen sisällä, enkä ole vielä saanut kovin paljon palautetta, koska kirja on niin tuore. Ensimmäiset lukijat ovat luonnehtineet sitä kauniiksi, koskettavaksi, järisyttäväksi, itkettäväksi ja hämmentäväksi. Kirja elää nyt omaa elämäänsä, ja minun on aika luopua siitä", hän sanoo.
Taivaslaulu-kirjan keskiössä on nuori lestadiolaispari Vilja ja Aleksi. Kursivoidut osuudet ovat otteita kirjasta.
Tarina kietoutuu Viljan uupumukseen loputtomista raskaudenpeloista, synnytyksistä, lapsista ja uskon vaatimuksista. Hän tuntee, miten seuroissa katseet kohdistuvat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin.
Synkimpinä hetkinä hän miettii: "Olen rukoillut sairautta, joka säästäisi hengen mutta vesi kohdun. Kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana."
Kirjailija Rauhala suhtautuu luomiinsa henkilöihin nyt jo etäisemmin, mutta ymmärtäen.
"En todellakaan ole tuomitsemassa ketään. Tunnen näitä perheitä tai naisia kohtaan syvää hellyyttä. Yleisestikään en säälittele ketään uskon tai elämänmuodon perusteella - sellainen on mielestäni ulkopuolelta tulevaa uhriuttamista. Sen sijaan arvostan niitä kovaa työtä tekeviä perheitä, jotka lisäksi ovat uskossaan vahvoja. Mutta toivon myös, että kirja antaa äänen sellaiselle naiselle, joka ei itse pysty kipuansa kertomaan", hän sanoo.
Kirjan perheenisä Aleksi purkaa samaan aikaan tuntojaan anonyymisti nettiblogissa.
Hän kirjoittaa: "Vanhoillislestadiolaisen uskon raskain rasti on rajoittamattoman lisääntymisen vaatimus.(...) Lestadiolainen ei voi yhteisössään avoimesti kertoa käyttävänsä ehkäisyä. (...)"
Pauliina Rauhala:
"Tiedonvälitys on tällä hetkellä todella olennainen uskonkysymys vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Kun liikkeen sisällä ei voida kriittisiä äänenpainoja esittää, ne viedään nettiin."
"Siellä ollaan tästä erityisen tietoisia ja kirjoitteluun liittyy paljon oheistuksia ja puheita. Siksi halusin tuoda tämänkin teeman esille kirjallisin keinoin, eli rakensin mallin, mistä kirjoitetaan ja miten niihin reagoidaan."
Kirjassa Aleksille vastaa nimimerkki Syy ja Seuraus: "Ehkäisy on vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä välttämättömyys. Ilman sitä liike kuihtuisi viidessäkymmenessä vuodessa."
"Tuo on vain yksi lisänäkökulma, jonka löysin ja halusin ottaa mukaan. Se on itse asiassa erään tutkijan väite, jota hieman muokkasin", Rauhala sanoo.
Aleksi kirjoittaa myös blogissaan liikkeen sisällä paljastuneesta pedofiliakohdusta: "Yhteisössä on käytäntöjä, jotka eivät edistä sitä, että rikoksen uhri saisi avun."
Pauliina Rauhala:
"Oma tuntumani on, että useimmille liikkeen sisällä koko pedofiliakohu oli täysin käsittämätön. Että useimpien on mahdotonta edes ymmärtää, että sellainen oli mahdollista - vastoin kaikkia opetuksia. En ole asiantuntija, mutta uskon, että niitä joita asia koskee, tilanne on täysin toinen."
Loppujen lopuksi Rauhalan Taivaslaulu on rakkausromaani, kirja kohtuullisuudesta, ymmärtämisestä ja eettisyydestä.
"Näiden raskaiden asioiden lisäksi, halusin tuoda esille myös sen turvan ja lohdun, jonka usko voi antaa."
Artikkelin lähde Kaleva