Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara Kaleva
kempele Nelosluokkalaiset Heta Sutela, Santtu Tervonen ja Liila Kinnunen jakavat Kempeleen Linnakankaan koulun kirjastossa viimeisimpiä lukuelämyksiään.
Tervonen on lukenut kirjaa, jonka nimeä hän ei millään saa päähänsä.
"Siinä on päähenkilönä mies. Ja sitten on koira. Se on semmoinen aika vanha jännityskertomus, jossa on miekkoja ja taisteluhommia ja muuta", hän kuvailee.
Kempeleen kirjastotoimenjohtaja Anne Toppari, lastenkirjastonhoitaja Reijo Kinnunen ja Linnakankaan koulun rehtori Timo Kalermo yrittävät arvuutella kirjaa, mutta oikeaa vastausta ei vielä löydy.
Kaikki kolme oppilasta ovat suorittaneet koulussa vapaaehtoisena suoritettavan lukudiplomin, Tervonen jopa kolme kertaa. He ovat lukeneet lukukauden aikana kuusi kirjaa ja tehneet niiden pohjalta tehtäviä. "Ei kirja kuukaudessa ole liikaa", koululaiset sanovat yksimielisesti.
Tänä syksynä lukudiplomi tulee kaikille pakolliseksi, kun Linnakankaan koulu valittiin yhdeksi 33 Lukuinto-pilottikoulusta, jotka alkavat yhteistyössä kirjastojen kanssa kohottamaan koululaisten luku- ja kirjoitustaitoa.
Lukuinto on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama kolmivuotinen ohjelma, jonka toteuttavat Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta ja kasvatustieteiden tiedekunta. Kohderyhminä ovat 6-16-vuotiaat lapset ja nuoret, opettajat, kirjastoammattilaiset ja vanhemmat. Kempeleen kirjaston ja Linnakankaan koulun yhteistyö keskittyy esikouluryhmiin ja 1-4-luokkiin.
"Tässä iässä lapsella on otollinen herkkyysvaihe. Jos lukemisesta ei ole tullut tapa ennen nelosluokkaa, kipinä on vaikeampi sytyttää", rehtori Kalermo sanoo.
Kempeleen kirjaston lastenkirjastonhoitaja Reijo Kinnunen perusti vapaaehtoisen lukudiplomin vuonna 2007 ja sen tulokset ovat jo näkyvissä. Ensimmäisenä vuonna suorittajia oli kaikissa Kempeleen kouluissa 292, viime lukukautena 531. Lisäksi diplomi nosti Kempeleen kirjaston lasten aineistojen lainauksia 14,5 prosenttia.
Lukuinto-pilotin myötä lukudiplomi laajenee kahdeksaan kirjaan, jotka on jaoteltu kuukausien mukaan eri teemoihin.
Vuoden mittaan tutustutaan muun muassa huumori- ja eläinkirjallisuuteen sekä klassikoihin ja loruihin.
Listan suunnitelleet Toppari ja Kinnunen ovat tehneet pitkään työtä lasten lukuharrastuksen lisäämiseksi kirjavinkkauksien ja kirjastokäyntiopetuksen kautta.
Pienenä vaikeutena on ollut kaikkien opettajien sitouttaminen yhteistyöhön. "Pitäisi ymmärtää, että romaanien lukemisen kautta saavutettava laajempien kokonaisuuksien hallitseminen on hyödyksi ihan kaikissa oppiaineissa", Toppari sanoo.
Topparin mielestä ei ole huono asia, että lukuintoa sytytetään tekemällä lukeminen pakolliseksi.
"Lukeminen ei ole sellainen asia, että jos se ei kiinnosta, niin asian annetaan olla. Pitkän tekstin ääreen rauhoittumista pitää vain harjoitella. Viisitoista minuuttia ääneen lukua päivässä riittää, eikä se ole pitkä aika."
Suoritustavasta on kuitenkin tehty joustava, jotta lapsi otetaan yksilönä mahdollisimman hyvin huomioon. Kirjan voi suorittaa äänikirjana tai vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat voivat lukea ääneen.
"Lukemisesta ei haluta tehdä isoa numeroa, vaan osa arkea ja perheen yhteisöllisyyttä", Kinnunen kuvailee.
Lisäksi koululla perustetaan lukupiirejä, ja opettajat lukevat oppilailleen ääneen säännöllisesti. Ykkösluokkalaisille luetaan 15 minuuttia joka päivä.
Kirjastossa seikkailevien nelosluokkalaisten mielestä lukudiplomissa parasta oli se, että kirjoja ei tarvinnut etsiä itse.
"Listoilta löytyi aina jotain hyvää luettavaa, ja ne oli jo hankittu koululle valmiiksi", Tervonen sanoo.
Toppari ja Kinnunen yhtyvät siihen, että usein lasten lukuinto lopahtaa kirjojen etsimiseen tai siihen, että vanhemmat eivät tiedä, minkälainen kirjallisuus sopii millekin ikäluokalle. Takakannesta kun ei löydy valintaa helpottavaa ikärajasuositusta.
"Usein lapsen kyky ottaa vastaa tekstiä aliarvioidaan. 5-6-vuotiaalle voi jo aivan hyvin lukea ääneen pidempiä romaaneja, kuten Veljeni Leijonamieltä. Pitkä tarina kehittää mielikuvitusta ja auttaa ymmärtämään monimutkaisempia lauserakenteita", Toppari sanoo.
Hänen mukaansa lasta ei myöskään kannalta liikaa suojella hurjia kohtauksia sisältäviltä kirjoilta.
"Lapsi kyllä ymmärtää, että ne ovat tarinoita, eikä yhdistä tapahtumia arkielämään. Varsinkin jos aikuinen on lukemassa ääneen ja myös selittämässä tapahtumia."
"Hei, nyt mää muistin sen kirjan" Tervonen sanoo yllättäen. "Se oli Mustanaamio! Tosi jännä!"
Nelosluokkalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että lukemisessa on parasta se, kun juoneen jää kiinni ja lukemista ei voi lopettaa. Jännittävän kohdan jälkeen pitää lukea aina vaan lisää ja lisää, he kuvailevat.
"Tuleekohan siinä sitten se lukuinto", Toppari pohtii.
Artikkelin lähde Kaleva