Artikkelin lähde Kaleva
Teatteri Neliapila: Täällä Näveri, kuuleeko Eurooppa? Teksti Eero Schroderus. Ohjaus Niina Susan Vahtola. Musiikki Markku Kemppainen. Ensi-ilta Hupisaarten kesäteatterissa 3.8.
Eipä tarvitse Teatteri Neliapilan väen pyydellä julkisuudessa anteeksi töppäilyjään niin kuin monen BB-talon asukkaan. Vaikka Eero Schroderuksen näytelmä lainaa BB-formaattia ja vie näyttelijät Näverin kunnan lakkautetun koulun suljettuun interiööriin, eivät näiden Orvokkien ja Taistojen sekoilut yllä lähellekään esikuviensa saavutuksia.
Tosi-tv on totisesti järkyttävämpää kuin siitä tehty parodia.
Schroderus on näppärä poika nappaamaan ajan ilmiöitä teksteihinsä ja keikuttamaan venettä. Naurunalaiseksi tehdään ihmisten sinisilmäisyys, helposti nenästä vedettävät kuntapäättäjät ja "meedian" vetovoima.
Ajankohtaisuutta tekstille antavat ohjaaja Niina Susan Vahtolan huomioiden mukaan kuntien heikko taloustilanne ja Oulun ympäristönkin kokemat kuntaliitokset.
Teatteri Neliapilan ryhmän vahvuus ovat mainiot näyttelijät. Harrastajat tekevät rohkeasti rooleja omalla persoonallaan. Heitä ei kannata yrittää ahtaa lokeroihin tai tyyppikategorioihin vaan antaa kukkia itse kukasenkin.
Rivistössä on arvokas joukko charmikkaasti harmaantuneita herroja, jotka solahtavat uskottavasti niin kunnansihteerin (Seppo Arhippainen), teollisuusneuvoksen (Eero Loukkola), veteraanipoliitikon (Raimo Raipoaho) kuin palvelutalossa asustelevan entisen opettajankin (Paavo Pyrrö) rooliin.
Erkki Suvanto pärjää mukavasti Taisto Kärnän roolissa. Änkyrästä kommunistimuurarista kuoriutuu herkkä ikäsinkku, jolle Orvokki Jantunen (Pirjo Ranta) alkaa selvästi lämmetä.
Rannan raikuva nauru ja mediatyrkky esiintyminen nostavat hänet vahvasti esiin näyttelijäjoukossa. Osa porukasta tekee enemmän naturaa.
Arja Kolu-Korhonen on näpsäkkä ja näyttävä kunnanjohtaja ja Eero Loukkola supliikiltaan osuva teollisuusneuvos.
Merja Leinonen on aivan loistava Viljami, etelää puhuva Outi Sarkkinen hänelle toimiva vastavoima.
Nuorten asia jää kuitenkin varjoihin.
Eero Schroderuksen teksti kulkee, mutta esityksen tempo tökkii. Toista kesää Teatteri Neliapilan ohjaajana toimiva Vahtola voisi kiinnittää huomiota esityksen dramaturgiseen kokoamiseen.
Näverin BB-talon väki meinaa hyytyä kesken juoksun.
Filmiryhmän rooli etenkin kaipaisi enemmän manipulaatiota. Ollako tosi-tv:tä vai ei, siinä pulma.
Schroderuksen näytelmä ei ole huono valinta. Tekstissä on huumorin herkkua. Mutta toimintaa, actionia, siihen pitäisi saada.
Ehkä sekin auttaisi, jos Teatteri Neliapilalla olisi kiinteä esityspaikka ja esityksen voisi harjoitella ja rakentaa siihen. Nyt teatteri toimii kuin kiertueteatterit.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva