Intuitio ja kehollisuus yhdistävät

Outoja hedelmiä - Des fruits étranges. Leena Kankaan ja Christelle Mas’n teoksia, Kemin taidemuseossa, 13.10. sakka.

Oululainen kuvataiteilija
ja kriitikko Leena Kangas ja ranskalaislähtöinen, Oulussa asuva Christelle Mas kohtaavat Kemin taidemuseon näyttelyssä. Erilaisista tekniikoistaan ja teemoistaan huolimatta teokset toimivat hyvin yhdessä ja nostavat toisistaan esiin kiinnostavia piirteitä. Yhteistä tekijöille on intuition ja kehollisuuden korostaminen.
Christelle Mas’n teema on ruoka. Ruuasta on tullut keskeinen osa itsen määrittelyä, olemme mitä syömme. Ruoka valtaa kehomme lähes kauhua herättävällä tavalla. Videossa Nieleminen oksentaminen (2005) esittämisen hyökkäävä suoruus aiheuttaa voimakasta torjuntaa.
On uskomattoman vaikea katsoa ruokaansa syövää ja sitä takaisin lautaselle pullauttavaa laihaa naista. Syömisen ahdistus tulee iholle.
Mas’n valokuvapiirustuksissa keinovalikoima on tyystin toinen. Julistemaisuus ja voimakkaat neonvärit muodostavat hilpeän pinnan, jonka alle ruuan uhka kätkeytyy. Päärynä on myrkyllinen, mansikka bakteerinen.
Tieteen käyttö on ominaista monille Christelle Mas’n teoksille. Röntgenkuvat, kemikaalit ja molekyyligastronomian keinot tuovat esiin ja muokkaavat ruuan ominaisuuksia. Valokuvasarjassa Post-nature Mas muuntaa ruuan uusiksi elämänmuodoiksi. Ruoka on lopullisesti irtautunut ihmisen hallinnasta, palannut osaksi luontoa.
Leena Kangas pohtii maalaamisen mysteeriä ja maalauksen erityistä tapaa olla. Kankaan uusissa teoksissa on yhä vähemmän tunnistettavia esineitä tai muita kertomaan pyrkiviä elementtejä. Maalaus väistää sanallisia selityksiä. Teosten nimet vihjaavat joistakin katsomisen avaimista, mutta keskeistä on maalauksen aistimellinen kokeminen.
Kun esittävyys ja hahmot ylipäänsä karsiutuvat minimiin, väri korostuu. Väripintojen, taustan ja kuvioiden rajoista tulee tarttumapintoja katseelle. Maalauksessa Ensimmäisenä päivänä vihreä hengittävä pinta rinnastuu raskaisiin sinimustiin muotoihin. Maalauksen värit voi tuntea lähes maunkaltaisena aistimuksena.
Kankaan pienissä paperille maalatuissa akryylitöissä kuvakieli on toisenlainen. Taiteilijalla on hetken ajan lapsen katse, yksityiskohtia poimiva ja arjen mittakaavan hylkäävä.
Marjaana Niskala



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva