Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto TEKSTI JA KUVAT
"Minäpä pyöräytän trailerin, niin kuulet, miltä oikea elokuvateatteri kuulostaa. Äänentoistollisesti ei kenelläkään pitäisi olla valittamista", Kari Kantala sanoo ja poistuu elokuvasalista konehuoneeseen.
Kolmannen polven elokuvateatteriyrittäjä ei liioittele. Jo pelkkä Dolby Surround 7.1 -kanavatesti elokuvateatteri Starin uudessa nelossalissa on vaikuttava elämys.
Star 4 on käytännössä Kantalan oma idea ja luomus. Suunnitteluvaiheessa hän kiersi ympäri Suomea katsomassa elokuvateattereita sillä silmällä, josko niistä löytyisi jotain käyttökelpoista omaan teatteriin jalostettavaksi.
Matkan varrelta tarttuneita ideoita hän pallotteli isänsä Kalle Kantalan kanssa. Keskustelujen myötä selkeytyi ajatus siitä, mihin suuntaan kehitystyötä kannatti jatkaa.
Kantalalla oli lopulta niin vahva visio salista, että hän piirsi alustavan pohjapiirroksen itse ja arkkitehtitoimisto pääsi laatimaan lopulliset piirustukset täsmällisten toiveiden ja tarpeiden pohjalta.
Sittemmin Kantala oli mukana rakennusprojektin kaikissa muissakin työvaiheissa vanhojen rakenteiden purkamisesta aina uuden salin viimeistelevän listoituksen kiinnittämiseen. Urakkaan hurahtaneita työtunteja ei laskettu.
Viimeisen silauksen Star 4 sai kesäkuussa, kun saksalainen ammattimies kävi asentamassa digitaaliprojektorin ja äänentoistojärjestelmän. Sen jälkeen salia on testattu ahkerasti. Pari kokonaista elokuvaakin siellä on jo pyöräytetty.
"Salista tuli sellainen kuin suunnittelimmekin. Se toimii tosi hyvin. Ei rämise eikä resonoi. Mutta eihän se välttämättä vielä täydellinen ole. Aina pitää olla varaa parantaa", Kantala toteaa.
Kari Kantala on asunut koko ikänsä samassa talossa elokuvateatterin yläkerrassa Tuiran Kalliotiellä. Kun Kantalan isovanhemmat ostivat kahdeksan vuotta aiemmin perustetun Bio Kuohun vuonna 1946, rakennuksessa oli vain yksi suuri teatterisali. Itse hän muistaa hyvin 1980-luvun alun Starin, jossa sali oli jo jaettu kahteen osaan.
"Lapsena katsoin hirveästi elokuvia. Sehän oli äidille ja isälle helppo lapsenhoitokeino, kun minä istuin salissa ja katsoin saman elokuvan 35 kertaa", Kantala naurahtaa.
Nykyään Starissa esitetään reilut 150 ensi-iltaelokuvaa vuodessa, eikä Kantala ehdi katsoa niitä kaikkia.
Varsinkin sellaisilla viikoilla, kun kaikkia ensi-iltoja ei voi pitää ohjelmistossa yhtä viikkoa kauempaa, joku jää helposti katsomatta.
Elokuvat Kantala pyrkii katsomaan tavallisten asiakkaiden tavoin salissa istumalla - ei projektorin seinäaukosta kurkkimalla.
"Kyllä elokuvan juttu on se, että saa olla rauhassa ja pääsee vähäksi aikaa muihin maailmoihin", hän sanoo.
Kantalan oma elokuvamaku ei ole vuosien varrella juurikaan muuttunut.
Teatterilla hän katsoo kaikenlaisia elokuvia lajityypistä riippumatta, mutta kotona hän pyrkii välttämään liian vakavia aiheita. Pitkän työpäivän päätteeksi on parasta istahtaa sohvalle, jättää aivot narikkaan ja rentoutua kevyen komedian tai vauhdikkaan toimintaelokuvan parissa.
Kantalan kaksi vanhempaa sisarusta, Heikki ja Susanna, eivät aikanaan olleet kiinnostuneita jäämään elokuvayrittäjiksi, mutta Karille asia kirkastui hyvissä ajoin.
"Kyllä se yläasteella oli jo hyvinkin selvää, että tämä on se juttu, jota haluan tehdä. Sieltä asti aloin olla teatterilla aika aktiivisesti", hän muistelee.
"Eikä ole vielä kaduttanut."
Kantalalla ei ollut elokuvateatterin pyörittämisestä liian ruusuista kuvaa.
Teatterilla aikaa viettäessään hän oli nähnyt, miten paljon työtä touhu vaati. Yläasteajoista lähtien hän pääsi tekemään käytännössä kaikkia niitä hommia, mitä muutkin teatterilla tekivät. Vähitellen rooli kasvoi.
"Kiinnostuksen taso vain lisääntyi, kun sain myös itse kehittää toimintaa eteenpäin. Äiti ja isä eivät ole koskaan hirveästi jarrutelleet", Kantala kertoo.
Nykyään Kari vastaa elokuvateatterista aika lailla kokonaan, kun Kalle keskittyy paperihommiin ja tuuraa tarvittaessa teatterin puolella.
Yrittäjäperheeseen kuuluu myös Karin äiti, kaikkien oululaisten elokuvissakävijöiden tuntema Pirkko Vesa.
"Kyllä äitikin vielä pyörii teatterilla. Hän on enemmänkin asiakkaiden viihdyttäjän roolissa. Tuskinpa
heistä kumpikaan tulee ikinä kokonaan jäämään pois", Kari Kantala arvelee.
Elokuvateatteriyrittäjänä Kantala on mieluisa yhteistyökumppani muille elokuva-alalla toimiville. Häntä on helppo lähestyä, ja kaiken lisäksi asiat tapahtuvat ja lupaukset pitävät. Samaa hän odottaa myös muilta.
Yrittäjillä ei tunnetusti ole mahdollisuutta pitää kovin pitkiä lomia, mutta Star 4:n valmistumisen jälkeen Kantalakin on malttanut pysytellä pois teatterilta. Vapaa-aikaansa hän on kuluttanut pitkälti omien lasten kanssa touhutessa. Tämä viikko on tosin vierähtänyt rallin MM-sarjan osakilpailussa Jyväskylässä. Rallireissu on jo 13-vuotinen perinne.
"On tässä vähän ehtinyt uittamaan uistintakin. Sitä voi tehdä niin kauan kuin vain aikaa riittää", hän huomauttaa.
"Nuorempi lapsi Sanni on vasta kaksi kuukautta, joten pitempää kalareissua en ole vielä uskaltanut edes ruveta suunnittelemaan. Mutta jospa sitä tälle kesää yhden sellaisenkin saisi tehtyä."
Perheen esikoinen, kahden vuoden ja neljän kuukauden ikäinen Paavo-poika on saanut viettää aika lailla samanlaista lapsuutta kuin isänsä. Poika on varttunut samassa talossa ja tykkää pyöriä mukana teatterilla. Elokuvista hän ei kuitenkaan ole vielä innostunut.
"Paavo on sen verran vauhdikas kaveri, että hän ei pysy paikallaan kovin montaa minuuttia. Mutta musiikkia hän kuuntelee, Robin ja Cheek ovat hänen suosikkejaan."
Se, astuuko Paavokin aikanaan isänsä saappaisiin elokuvateatteriyrittäjäksi, jää nähtäväksi.
Kantala on luonnollisesti kiinnostunut elokuva-alasta laajemminkin. Etenkin alan niin sanotun digitalisoitumisen mukanaan tuomia uudistuksia hän seuraa suurella mielenkiinnolla. Kehityksen kelkasta ei ole varaa pudota. Starin ykkössaliin vuonna 2008 hankittu 3D-digiprojektori oli ensimmäisiä koko maassa.
"Digitalisoituminen on vasta alkuvaiheessaan. Jos elokuvia on katsottu filmiltä yli sata vuotta, niin kyllähän tämä kulunut viisi vuotta on melko lyhyt aika digitaalikaudelle", Kantala sanoo.
"Koko ajan tulee jotain uutta. Tällä hetkellä elokuvat siirtyvät elokuvateattereihin kovalevyllä, mutta seuraava askel on, että niitä ruvetaan lataamaan netin kautta. Sitä minä ainakin odotan."
Senkin suhteen Star on eturintamassa. Viikko sitten ensi-iltansa saanut yhdysvaltalaisdraama What Maisie Knew oli ensimmäinen Suomessa esitetty elokuva, jonka elokuvateatterit saattoivat ladata internetistä.
Myös kuvan laatua on koko ajan pyritty parantamaan.
"Kyllä sen aktiivinen elokuvaharrastaja näkee, mutta en tiedä, huomaako sellainen eroa, joka käy elokuvissa vain kerran tai kaksi vuodessa", Kantala miettii.
Digitalisoitumisen myötä lanseerattu uusi 3D-teknologia on jakanut vahvasti mielipiteitä. Kaikki eivät ole 3D-elokuvista innostuneet, varsinkin tavallisten näytelmäelokuvien osalta kolmiulotteisuus koetaan usein turhana.
Toisaalta monet pienimmät elokuvissakävijät ovat tottuneet katsomaan elokuvateatterissa ainoastaan 3D-elokuvia.
Kantala ei usko, että 3D:stä koskaan luovutaan. Nykyään kaikista 3D-elokuvista on tarjolla myös 2D-versio, ja niillekin näytöksille vaikuttaa olevan kysyntää.
Miten tahansa 3D-elokuvalle käykään, se on joka tapauksessa selvää, että ihmiset haluavat edelleenkin katsoa elokuvat nimenomaan elokuvateatterissa.
"Kyllä se siltä näyttää. Ihmiset ovat pitäneet sen omana harrastuksenaan", Kantala sanoo.
"Ja elokuvistahan se on kiinni. Jos on tarjolla hyviä elokuvia, niin kyllähän ihmiset teatteriin tulevat. Paljonhan me olemme myös ohjelmiston armoilla."
Starissa uudistukset eivät jää siihen, kun nelossali avataan yleisölle elokuun lopulla tai syyskuun alussa.
"Minulla on vielä yli 30 vuotta aikaa tehdä töitä, joten pitäähän tässä jonkinlaisia ajatuksia päässä pyöriä. Aikaa kehitystyöhön on", Kantala laskeskelee.
Artikkelin lähde Kaleva