Artikkelin lähde Kaleva
Anu-Elina Ervasti Kaleva
Oulu Oletko koskaan kurkistanut Ajan kulku -veistoksen timpurin työkalupakkiin, jonne joku leikkimielinen ohikulkija on jättänyt palkaksi ruuvin ja kolikon?
Tai tiesitkö, että kirjailija Teuvo Pakkalan patsas myöhästyi kuvanveistäjän kiireiden vuoksi yli kymmenen vuotta?
Runoilija Aaro Hellaakoski taas taisi pitää opettaja-aikoinaan melkoista kuria. Tyttölyseon oppilaat antoivat nimittäin hänelle liikanimen "Koukku".
Muun muassa nämä asiat selvisivät tiistaina Runollisella patsaskierroksella, jolla tutustuttiin kuuden Ouluun liittyvän kulttuurivaikuttajan patsaisiin.
Mukaan mahtuivat myös Ajan kulku -teos kaupungintalon vieressä sekä kaupunkikulttuurin klassikko Toripolliisi - jonka esikuvana ei muuten ollut vain yksi, vaan kolme poliisia.
Kävelykierros houkutteli paikalle viitisentoista kulttuurihistorian ystävää.
Kierroksen järjesti oululainen kulttuuriyhdistys Kirjan Ystävät - Amici Librorum. Tapahtuma oli osa Muusajuhlia ja Oulun Juhlaviikkoja.
"Kaupunkilaiset tuntevat kyllä patsaat aika hyvin, mutta tarinoita patsaiden takana ei tiedetä", kertoo kierroksen opas Jyrki Korpua.
Samaa mieltä ovat myös paikalle mielenkiinnosta saapuneet Elina Herranen, Harri Seppälä ja Tiina Seppälä.
"Kyllähän sitä tietää, että ne ovat olemassa, mutta ei niihin ole hirveästi kiinnittänyt huomiota", Tiina Seppälä kertoo.
Kolmikko sai tiedon tapahtumasta, kun Herranen bongasi sen Muusajuhlien ohjelmistosta.
"Hyvä, että järjestetään myös tällaista vapaamuotoista ohjelmaa. Ettei vain istuta luentosalissa ja katsota dioja niistä patsaista", Herranen sanoo.
Seppälät ja Herranen joutuivat tosin harmikseen lähtemään paikalta hieman etuajassa, sillä he halusivat ehtiä kirjallisuusiltaan Vanhalle paloasemalle.
"Mikään asia ei sinänsä hypännyt esiin, mutta uutta tietoa oli paljon", Harri Seppälä kommentoi vielä ennen lähtöä.
Reitin etapit valittiin Korpuan mukaan varsin käytännöllisin perustein: mukaan haluttiin lähellä toisiaan olevia patsaita.
"Viimeinen kohde, Sara Wacklin, otettiin mukaan, koska hän oli varhaisin oululaisen kansan kuvaaja. Muutoin on valittu isoimpia nimiä", Korpua kertoo.
Torin ja Ainolanpuiston välillä ehdittiin nähdä myös oululaista "kaupunkikulttuuria" puistojumppaajista kaljaremmeihin.
Osallistujat olivat verrattain nuoria, eivätkä ikäihmiset ehkä olisi pysyneetkään seurueen vauhdissa.
Yhdistyksen historian toinen patsaskierros päättyi paremmin kuin viime kesän ensiyritys, jolloin kaatosade ajoi kulttuuriväen puistoista sisätiloihin.
Tällä kertaa aurinko paistoi, ja kuulijakuntakin oli sopivan kokoinen oppaan keuhkojen kapasiteettiin nähden.
"Järjestämme varmaan tällaisia kierroksia uudestaankin", Korpua sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva