Artikkelin lähde Kaleva
Liisa Lehto-Peippo Kaleva
Haapavesi Kapellimestari, puhallinsoitinten opettaja, director musices Simo Saastamoinen voisi viettää 60-vuotistaiteilijajuhlaansa. Muusikon ura alkoi vuoden 1952 olympialaisissa, kun hän lauloi kauppakorkeakoulun juhlasalissa mummonsa säestäessä kanteleella.
Pari vuotta myöhemmin hän soitti Haapaveden nuorisoseuran poikatorvisoittokunnassa vanhaa kornettia. Soitin oli mäntysuovalla paikattu, jotta ilmat eivät tulisi läpi.
Orkesteri soitti muun muassa Haapaveden sankarihaudalla. Siellä syttyi Saastamoisen isänmaallisuus, joka vei hänet vuonna 1956 armeijaan Haminaan opiskelemaan sotilassoittajaksi.
Saastamoinen laskee ehtineensä opettaa viittä sukupolvea. Opettaminen alkoi vuonna 1975. Viisi sukupolvea kertyy, kun kausi Saastamoisen opeissa on kestänyt 5-7 vuotta. Sen jälkeen nuori on sitten lähtenyt opiskelemaan muualle.
Virkavuosien määräksi tuli 32 siihen mennessä, kun Saastamoinen täytti 65 vuotta. Sen jälkeen oli kolme vuotta jatkoaikaa. Sen päättyessä pari vuotta sitten hänellä oli vaskisoitinoppilaita oli 37.
Hän on heiluttanut kapellimestarin puikkoa monenlaisissa ja -kokoisissa orkestereissa. Hänen johtamansa orkesterit ovat saavuttaneet kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa erivärisiä mitaleja, kultaisista lähtien.
Saastamoinen on hyvillään siitä, että on saanut tehdä töitä nuorten kanssa.
"Se on ollut nuorisotyötä ja musiikkikasvatusta. Tässä järjestyksessä. On tärkeää, että lapsilla on hyviä harrastuksia", hän sanoo.
Saastamoinen on opettanut musiikkia kahdella tasolla: kansalaisopistossa ja musiikkiopistossa.
"Tässä järjestelmässä mahdollisimman monella on ollut mahdollisuus osallistua, ja laajasta joukosta löytyy myös lahjakkaita soittajia", hän toteaa.
Saastamoisen mielestä puhallin on vaikea soitin.
"Puhallinsoittimissa voi tulla samoilla otteilla erilaisia ääniä toisin kuin esimerkiksi pianossa. Äänenmuodostamiseen kuuluu hengitystekniikka."
"Nuorempien kanssa on opeteltu soittamaan puhaltamalla saippuakuplia. Mitä suuremman kuplan saa puhalletuksi yhdellä kerralla, sen tasaisempi on ilmavirtaus. Sellaista tarvitaan puhaltimien soitossa."
Nyt Saastamoinen nauttii siitä, ettei pakollisia menoja ole paljon, mutta hän opettaa ja heiluttaa tahtipuikkoaan edelleen.
Parina päivänä viikossa hän käy opettamassa Jokihelmen opiston opettajana. Kärsämäellä oppilaina on kymmenkunta lasta.
"Työ on hienoa, kun näkee, miten lapset edistyvät ja oppivat soittamaan."
Pyhännällä hänellä on aikuisopiskelijoita.
Jääkärisoittokunnan eteen hän asettautuu puikkoineen asetakkiin pukeutuneena sen esiintyessä. Soittokunnassa yhdistyvät hänen nuoruutensa ajatus tärkeästä isänmaasta ja tämän päivän sotaveteraanityö.
Soittokuntaa, joka koostuu pääasiassa laajalta alueelta tulevista ammattilaisista, tarvitaan esiintymään muun muassa erilaisiin veteraanijuhliin.
"On kunnia-asia, että olen saanut palvella Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan sotaveteraaneja."
Artikkelin lähde Kaleva