Artikkelin lähde Kaleva
Eleonoora Riihinen Kaleva
Oulu Runoilija Tomi Sonsterin säkeissä liikutaan hyvin pimeissä tunnelmissa. Maasta kuoriutuu/ tuhat hauta-arkkua./ Odotan joka yö sitä yötä ja kuolaan aamukastetta.
Toisin kun voisi kuvitella, Sonsterin kalmiston tunkkaiset lyriikat eivät suinkaan synny runoilijan hiippaillessa hautausmaalla, vaan esimerkiksi silloin, kun hän on työntämässä lastenvaunuja.
Mielikuva voi yllättää, jos on lukenut Sonsterin runoutta. Ihmiset yllättyvät usein myös silloin, kun pitkähiuksinen ja nahkatakkiin pukeutuva Sonster esittelee itsensä ja kertoo olevansa runoilija.
Hautausmaalla Sonster katselee ympärilleen runojensa maisemia ja näyttää kavahtavan. Miksi hänen runonsa sijoittuvat näille viimeisille leposijoille?
"Hautausmaa on jännä paikka. Runoni voisivat sijoittua myös mielisairaalaan tai vankilaan. Ne ovat kaikki sellaisia ihmisyyden rajapisteitä."
Raja ihmisyyden ja kuoleman, totuuden ja fiktion välillä kiinnostaa Sonsteria. Kauhu- ja tieteiskirjallisuus käsittelevät näitä rajoja: mitä kuoleman jälkeen?
Entä miten hän valikoi runojensa päähenkilöt? Mitä yhteistä on tontulla, Jeesuksella, hirviöllä ja demonilla?
"Niissäkin on jotain mytologista, joka toisaalta määrittää ihmisyyttä", Sonster sanoo ja pohtii hahmojen mahdollista vaikutusta lukijaan.
"Toisaalta ne tuovat runoja läheisemmäksi, mutta saattavat ne jonkun mielestä myös etäännyttää arkikokemuksesta."
Runoissaan Sonster ei tyystin unohda arkeakaan. Fantasia kietoutuu tavallisiin kaupunkimaisemiin, joissa näkyy liikennemerkkejä, pormestareita, supermarketteja ja vanhuksia.
Pomppivat/ kuin leivät,/ kytkin leivänpaahtimen hautausmaahan.
Runoissa arjen rutiinit ja fantasia käyvät osittain humoristista taistelua. Arki on paha, fantasia hyvä. Siinä missä vampyyri on hyvä tyyppi, tulkitsija on paha, painajaismainen hahmo.
"Tulkitsija on metafiktiivinen henkilö, joka etsii jokaisesta asiasta vain yhden ainoan merkityksen ja näkökulman."
Sonster kammoaa tylsyyttä ja runot tahtovat olla ravistuttavan groteskeja. Tuore teos alkaa lauseella, jossa "sikiöt lassoavat karjaa napanuorilla".
Sonsterin toinen runokokoelma Luonnos seikkailuksi ilmestyi kesäkuussa ntamo-kustantamolta.
Esikoisteos Siihen mihin tonttu astuu ilmestyi vuonna 2009 ja herätti kulttuuritoimittajien mielenkiinnon omalaatuisella genrellään.
Sonsterin runoja hehkutettiin niiden vauhdikkuudesta. Vampyyreja, ninjoja ja robotteja viliseviä toimintarunoja voisi kutsua poikarunoudeksi.
Joku herkempi taiteilijasielu voisi infantiilista nimityksestä loukkaantua, mutta Sonsteria se ei harmita. Hän on mielellään poikarunouden esiliputtaja.
"Uskon, että tälle genrelle on markkinat", Sonster sanoo.
Helsingin Sanomien kriitikko toivoi Sonsterin poikarunoja koulujen lukemistoon. Sonsterilla itsellään ei ole vahvoja mielipiteitä siitä, pitäisikö pojat saada revittyä peliohjainten kimpusta kirjojen pariin. "Pelienkin kautta voisi tutustua runouteen. Ehkä pojille pitäisi vain opettaa, että visuaalinenkin maailma on loppujen lopuksi tekstuaalista, että pelit ja elokuvat ovat tekstejä."
Sonster aloitti novellien ja runojen kirjoittamisen teini-ikäisenä. Nuoren miehen itsekritiikki teki kuitenkin riveistä silppua.
"Iski hirveä masennuskausi. Tuntui, että kaikki on tehty, etten pysty luomaan mitään uutta. Tuhosin paljon tekstejäni."
Hän oppi armollisuuden vasta yliopisto-opintojen myötä. Hän ymmärsi, että tekstienvälisyys eli intertekstuaalisuus voi puhdistaa alkuperäistä ideaa.
Sonster haluaisi luoda uran kirjallisuuden parissa. Hän kertoo varovaisesti laajentaneensa tuotantoaan proosan puolelle.
Runoilija on syntynyt Oulussa, opiskellut kirjallisuutta Oulussa ja Turussa. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaa spekulatiivisesta fiktiosta.
Sonsterilla on vaimo ja 4-vuotias poika, joka osaa jo lukea, Sonster kertoo ylpeänä. Toinen lapsi on tuloillaan.
Isyys näkyy myös tuoreimmassa kirjassa.
"Lapselle tehty pahuus ei jää siinä rankaisematta."
Haastattelun lopuksi pyydän sanataituria tiivistämään itsensä pariin sanaan.
"Tylsä mutta arvoituksellinen", hän sanoo ja hymyilee vinosti.
Artikkelin lähde Kaleva