Pikkumies on kova poika muuttamaan

Minna Kolistaja Kaleva
Oulu Ainolan puistossa sijainnut Kaarnavenepoika-pronssiveistos muuttaa jälleen.
Kuvanveistäjä Uno Aron Kaarnavenepoika paljastettiin vuonna 1966 Vaaranpuistossa, josta se siirrettiin Kantakrouvin patiolle. Vuonna 1996 poika muutti Snellmanin puistoon ja 2000-luvun puolella edelleen Ainolan puistoon.
Yleensä ulkoveistoksien paikka ei muutu yhtä tiuhaan.
"Jokaiselle siirrolle on aina syynsä. Kaarnavenepoika on tyypillinen pieni 1950-luvun veistos. Sille mittasuhteiltaan oikea paikka on ollut hakusessa. Veistos siirrettiin Snellmanin puistosta, kun sen paikka koettiin irralliseksi ", sanoo tutkija-konservaattori Päivi Kyllönen-Kunnas Oulun taidemuseosta.
Kaarnavenepojan aiheita ovat lapsi ja vesi. Siksi se haluttiin lasten keskelle. Sopivaksi paikaksi katsottiin vesiallas Ainolan puistossa, leikkipuiston alueella Kiikkusaaressa.
Nyt Kaarnavenepoika muuttaa jälleen, kun puiston leikkialue remontoidaan perusteellisesti. Muun muassa leikkialueen vesiallas poistetaan. Veistos kunnostetaan samassa yhteydessä.
Alkuviikosta jalustaltaan irrotettu veistos palaa keväällä Ainolan puistoon, mutta uuteen paikkaan, lähemmäksi puiston kahvilarakennusta.
Veistokseen vuosikymmenten saatossa syntyneet pintavauriot korjataan.
Korjausten laajuus ja menetelmä selviävät muutaman viikon kuluttua taidemuseon, yliopiston asiantuntijan ja taidevalajan pitämän palaverin jälkeen.
Palaverissa ratkeaa muun muassa, säilyykö vuonna 1956 valetun veistoksen pinnassa patina.
"Kun käsitellään pintoja, on päätettävä, poistetaanko vihreä patina vai säilytetäänkö se. Patinan poisto on aina radikaali toimi, joka muuttaa veistoksen ulkonäköä merkittävästi."
Kaikkia muutoksia on pohdittava kohteen ominaisuuksien kautta. Patinan poisto on peruuttamaton muutos, jollaiselle pitää olla perustelut.
"Jos pronssi patinan alla on tervettä, poistaminen voi olla turvallista. Aina näin ei ole. "
Kyllönen-Kunnas arvioi, että Kaarnavenepojan korjaus pitää arvioida sekä konservoinnin että restauroinnin näkökulmasta.
"Konservointi on säilyttävää muuttamista. Sen avulla pyritään turvaamaan taideteoksen säilyminen menetelmillä, jotka eivät tuhoa teoksen materiaalia. Restaurointi taas sisältää usein esimerkiksi täydentämistä, jolla palautetaan kohteen alkuperäistä ilmiasua, jotta kohde ymmärretään jatkossakin", Kyllönen-Kunnas vertaa.
Oulun kaupungilla on 70 ulkoveistosta. Niitä on kartoitettu laajemmin vuonna 1999 sekä 2006-2007. Tuoreemman kartoituksen yhteydessä taidemuseon internet-sivuille koottiin luettelo veistoksista.
Kuvanveistäjä Uno Aron muita töitä ei ole Oulussa. Aro on suunnitellut julkisia veistoksia ympäri maata. Lapsirakkaaksi tiedetty Aro työsti mielellään herkkiä lapsiaiheisia veistoksia.
Muun muassa Joensuun kaupungintalon vieressä sijaitseva pientä poikaa esittävä Ryhtipatsas vuodelta 1957 on Aron tuotantoa.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva