Artikkelin lähde Kaleva
Aku Ahlholm teksti ja kuvat
Näky on unohtumaton. Taimen tekee hitaan, majesteettisen kaarroksen pinnassa, pitkän nivan niskalla Paanajärven kansallispuistossa Venäjällä. Tästä alkaa kalan nousu kohti Suomen viimeisiä suuria virtoja, joissa vielä kutee täysin perinnöllisesti puhtaita, villejä järvitaimenia.
Kala katoaa Oulangan vesistöön, joka kätkee salaisuuden kuohuihinsa. Kuinka monta ainutlaatuista taimenta pinnan alla vielä ui?
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ari Huusko katsoo virtaa mietteliäänä, hieman huolestuneena.
"Eipä sitä tiedä. Arvio on, että Suomen puolelle nousisi joka kesä tuhatkunta taimenta", Huusko sanoo.
Suomalaistutkijat ovat matkanneet tänne erämaahan selvittämään taimenen tilannetta. Muutaman päivän kalastelu ja saatujen taimenten merkintä ei kuitenkaan vielä anna vastausta.
Ari Huuskolla ja Metsähallituksen eräsuunnittelijalla Kari Sarajärvellä on kuitenkin suunnitelma, jonka he esittelevät matkan isännille, venäläisille kalatutkijoille: laitetaan joen suvantoon rysä ja merkataan joka ikinen Suomeen nouseva taimen. Tämä antaisi lopulta vastauksen arvoitukseen: kuinka paljon taimenia on ja missä kohtaa vaellusta ne pyydetään.
Suunnitelma vaatisi kolmen kuukauden päivystyksen ja vartioinnin rysällä vuorokauden ympäri. Petroskoin yliopiston alaisen tutkimusinstituutin tutkijat Igor Shurov ja Vladimir Shirokov innostuvat.
"Taimenrysästä voisi tulla myös kansallispuiston turistinähtävyys". Igor Shurov ehdottaa.
Tutkijat päättävät toimia ja hakea rahoitusta operaatiolle. Ari Huusko ja Kari Sarajärvi tietävät, että nyt on viimeinen hetki saada selvyys Oulangan taimenen voinnista.
Hetki sitten pinnalla käväissyt taimen on juuri lähtenyt pitkälle kutunousulle Pääjärvestä. Vielä sen on noustava Venäjän puolen Oulankajoki ja historiallinen Paanajärvi, minkä jälkeen vesistö jakautuu kolmeen Kuusamosta laskevaan jokiuomaan.
Kala valitsee vaistonvaraisesti joista juuri sen, jossa on syntynyt: joko Suomen puolen Oulankajoen, Kitkajoen tai Kuusinkijoen.
Ennen kutua sen on kuitenkin kierrettävä vielä monta koukkua, mikä saa tutkijat kiirehtimään operaatiotaan. Tämä nousun alkuvaihe kuuluisan Kivakkakosken alapuolella ja sitä kiertävällä sivu-uomalla on rauhoitettu, mutta ylempänä joella sekä Paanajärvellä ja Suomen puolella kalastetaan.
Kuusamon kolmelle joelle myydään noin 6 000 kalastuslupaa kesässä, mikä tarkoittaa noin 15 000 kalastuspäivää. Tiedetään, että Suomessa kalastajat saavat saaliikseen muutamia satoja taimenia kesässä, mutta Venäjän puolen saaliista ei ole senkään varmempaa tietoa.
Taimenkanta kesti verotuksen hyvin, niin pitkään kun Neuvostoliitto oli voimissaan. Silloin taimenet saivat kasvaa rauhassa kotijärvessään eli Pääjärvessä, eikä niitä kalastettu kuin Suomessa.
Kun idän suurvalta romahti, Pääjärvelle pääsivät paikalliset kalastajat, kauempaa tulevat venäläiset ja ulkomaalaiset, lähinnä suomalaiset. Taimenia tuli paljon, ja suursaaliita esiteltiin suomalaisissakin erälehdissä.
Kiireestä kielii myös kymmenhenkisen koekalastusporukan saalis. Siimat kiristyvät harvakseltaan, eikä merkattavaksi saada kuin jokunen komeankokoinen taimen, kun parhailla tutkimusmatkoilla niitä on saatu kymmeniä.
Huolta ei helpota venäläistutkijoiden tieto, jonka mukaan Pääjärvestä Suomen puolelle nousevat taimenet ovat vesistön viimeisiä. Samasta järvestä muun muassa Tavajokeen ja Karmankajokeen nousevat taimenkannat ovat jo lähes kadonneet.
Toivoa silti on vielä. Matkalle osallistuvan Rajavesikomission puheenjohtajan Timo Kotkasaaren kelan jarru alkaa soida lupaavasti. Pienen väsyttelyn jälkeen haaviin saadaan kolmikiloinen taimen.
Komission kalatalouden asiantuntija Markku Kaukoranta onnistuu väsyttämään kaksi taimenta, jotka myös vapautetaan pientä numerokylttiä rikkaampina jatkamaan nousuaan kohti Kuusamoa.
Rajan ylittävän kalakannan arvo ja merkitys huomattiin jo 1960-luvulla. Tuolloin Suomen ja Neuvostoliiton viranomaiset allekirjoittivat rajan ylittäviä vesistöjä koskevan asiakirjan, jossa yhteiseksi päämääräksi asetettiin yhteisten vesistöjen kalakantojen kestävä kalastus ja kalakantojen suojelu. Oulankajoen vesistö mainitaan asiakirjassa erikseen.
Kaikki tavoitteet eivät ole vielä toteutuneet, ja nyt tutkijat haluavat perustaa Oulangan vesistöä varten erityisen yhteistyöelimen. Varmuuden vuoksi jokaisen kolmen Kuusamon taimenjoen kanta on tallessa myös RKTL:n kalanviljelylaitoksella Kuusamossa.
Venäläisten kanssa keskustellessa tutkijoille selviää, että suuri osa aloitettavassa taimenenpelastusoperaatiossa on valistuksella.
Jos kaikki Oulangan taimenet saadaan merkattua niin sanotulla Carlin-kalamerkillä, mahdollisimman moneen kalaan päätetään asentaa myös radiolähetin.
Sekä tutkijat että kalastajat voisivat näin seurata kalojen kulkua tarkasti esimerkiksi internetin kautta. Samalla kalastajat rajan molemmin puolin alkaisivat kenties miettiä, kuinka paljon villiä taimenta vesistöstä kärsii nostaa.
Valistus olisi erityisen arvokasta Venäjällä, jossa on epäselvää, kuka kalastuksesta päättää.
Paanajärven kansallispuistossa siitä päättävät kansallispuiston viranomaiset, mutta taimenten kasvualue eli Pääjärvi on jo kansallispuiston ulkopuolella.
Yleisen käsityksen mukaan taimenen kalastus Venäjällä olisi tyystin kiellettyä, mutta kalastus ja kalastusmatkojen myynti Pääjärvellä jatkuu. Paikallinen kalastuksenvalvontaorganisaatio on lamaantunut.
"Lisäksi ihmisillä on nyt aikaa kalastaa, kun ei ole enää Pääjärven metsäkombinaattia, joka työllisti heidät", Kari Sarajärvi sanoo.
Kirvestä ei kuitenkaan heitetä kaivoon. Tutkijoiden siimat kiristyvät vielä muutaman kerran, ja yhteensä kolmen päivän työn jälkeen he onnistuvat merkkaamaan yhdeksän nousevaa taimenta.
Laiha tulos, mutta tulos kumminkin. Oulangan taimenkanta on vielä elossa. Mikäli suunnitelma onnistuu, kesällä 2013 sen tarkka koko on jo tiedossa.
Artikkelin lähde Kaleva