Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto teksti ja kuva
Oulu Oulun Musiikkivideofestivaalin kotimaisen kilpailun tuomaristo on katsonut kaikki 135 kilpailuvideota torstain ja perjantain aikana. Tänään lauantaina heillä on vielä mahdollisuus kerrata edukseen erottautuneet videot ennen lopullista päätöksentekoa.
"Onhan tämä tosi iso savotta. Mutta kyllä jo ensimmäisen näytöksen jälkeen pystyi katsomaan, mikä yleistaso on. Persoonalliset teokset nousevat sieltä aika nopeasti", elokuvaohjaaja ja näyttelijä Lauri Nurkse toteaa.
Nurksen lisäksi raatiin kuuluvat tuomariston puheenjohtaja, Filmikaaren projektipäällikkö Anne Laurila ja musiikkilehti Rumban toimittaja Mikael Helenius. Kolmikko on positiivisesti yllättynyt videoiden tasosta.
"Aina kun teknologia on kehittynyt, on tullut paljon komeampia ja tyylikkäämpiä videoita, mutta näissä oli monissa mietitty sisältöä. Sanoma ja se, miten se istuu kyseiseen biisiin, oli osassa videoista todella hallittua", Helenius kehuu.
Laurila puolestaan ihmettelee raskaan musiikin vähyyttä. Muutenkin hänen perusolettamuksensa oli aiempien vuosien perusteella sellainen, että miehet juoksevat metsissä, viinaa juodaan pullon suusta, ja bändit soittavat tehdaskiinteistöissä ja parkkihalleissa.
Nyt silmiinpistävää toistuvaa teemaa ei löytynyt.
"Kommentoimme jossain 50. videon paikkeilla, että oli ensimmäistä kertaa tissit ja takapuoli, eli ne ovat kadonneet markkinoinnin välineenä", Laurila naurahtaa.
"Jos vertaa ulkomaalaisiin musiikkivideoihin, suomalaisissa videoissa korostuu koomisuus ja komediallisuus. Artistit eivät ota itseään niin hirveän vakavasti. Se on hauska tuulahdus, mutta ehkä niissäkin toivoisi, että artistit tekisivät sen enemmän tosissaan", Nurkse sanoo.
Musiikkivideofestivaalin kotimaisen kilpailun lähetettiin ennätykselliset 262 videota. Edellinen ennätys vuodelta 2010 petrautui peräti 40 videolla.
Festivaalin henkilökunta on pohtinut syitä poikkeuksellisen suureen hyppäykseen.
"Voisi kuvitella, että siihen vaikuttaa tekniikan halventuminen, ja se, että kuvauskalustot ovat koko ajan ihmisten saatavilla", tuottaja Susanna Kyllönen toteaa.
"Toinen syy on luultavasti internet, joka antaa varman levityskanavan videoille. Ennen on joutunut jännittämään, esitetäänkö videota välttämättä missään, koska televisiossa on ollut melkoiset seulat, mitkä videot pääsevät läpi."
Musiikkivideoita esittäneen viihdeohjelman Jyrkin lopetettua 11 vuotta sitten oltiin huolissaan musiikkivideoiden tulevaisuudesta. Etenkin isomman budjetin videoiden määrä vähenikin selvästi.
Yhtä lailla tämän päivän musiikkivideoiden budjetit vaihtelevat. Ison levy-yhtiön artistien videoihin käytetään enemmän rahaa.
Musiikkivideoiden tehtävänä on yhä markkinoida musiikkia, olkoonkin, että internetin rooli on kasvanut ja musiikin jakelu muuttunut.
"En tiedä, panostetaanko niihin kuitenkaan ihan niin paljoa kuin ennen", Kyllönen miettii.
OMVF:lle kotimainen kilpailu on joka tapauksessa edelleen tärkeä.
Sitä on luonnehdittu festivaalin DNA:ksi, jonka ympärille kaikki muu rakentuu.
"Festivaalin perusajatus on, että halutaan antaa kotimaisille musiikkivideoille esityskanava. Se toki tarkoitti vuonna 1994 aivan eri asiaa kuin nyt 2012. Nykyään haluamme, että videot näytetään valkokankaalta, koska se on aivan erilainen kokemus kuin katsoa You Tubesta pieneltä screeniltä", Kyllönen sanoo.
Kilpailun oheistuotteena on syntynyt kotimaisen musiikkivideon arkisto.
Tämän vuoden jälkeen arkistossa on yli 3 000 musiikkivideota. Arkistosta on määrä kehittää verkkopalvelu, kunhan tekijänoikeusasiat on saatu selvitettyä.
Artikkelin lähde Kaleva