Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Oulu Jarmo Stoor oli miettinyt kirjaa Jeesuksesta jo vuosia sitten, mutta Dan Brownin Da Vinci -koodi oli vienyt häneltä mielenkiinnon aiheeseen pitkäksi aikaa.
Jeesus pulpahti uudestaan mieleen vuonna 2009, kun Stoor oli Amsterdamin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla. Hän edusti Mika Ronkaisen Freetime Machos -dokumenttielokuvaa, jossa hän itsekin esiintyi. Sateista kanavanvartta astellessaan kirjailijaa kiehtoi ajatus siitä, miten Jeesus otettaisiin vastaan, jos hän ilmestyisi johonkin maailmankolkkaan jouluaattona.
Stoor luonnehtii uutta Jeesuksen saappaanjälki -teostaan eräänlaiseksi Jeesuksen matkakirjaksi. Hän on itse ateisti, mutta hän ei usko kenenkään kristitynkään pahoittavan mieltään siitä, että päähenkilö on Jeesus.
"Kirja ei ole mitenkään rienaava. Siinä vain pohditaan, miten Jeesukselle kävisi esimerkiksi Raksilan marketeilla, kun ihmiset vievät viimeisiä kuusia pois. Jeesuksen avulla on helppo peilata ja ottaa kanttaa asioihin, koska hahmo on kaikille tuttu", Stoor kertoo.
"Jeesus ei ole tässä minkäänlainen supersankari. Jotain pieniä yliluonnollisuuksia on, mutta ne menevät taikatemppujen piikkiin. Tärkeintä on, että Jeesus on jossakin ihmisenä."
Kirja sisältää 12 eri puolille maailmaa sijoittuvaa tarinaa. Siihen, että lyhyistä tarinoista tuli oma yhtenäinen teoksensa eikä osa kokoelmateosta, Stoor sai vahvistuksen viime talvena Berliinissä. Hän oli juuri viimeistellyt tarinan Jeesuksesta Alexanderplatzilla ja meni käymään suositulla Mauerparkin kirpputorilla. Siellä eräässä kojussa silmiin osui jääkaappimagneetti, joka esitti Jeesusta Alexanderplatzilla.
"Kysyin myyjältä, onko se jotain kiinalaista tekoa. Hän sanoi, että ei. Siinä samassa kaikkien tuhansien ihmisten joukossa taiteilija sattui kävelemään siitä ohi, ja myyjä huusi hänet paikalle", Stoor selvittää.
Taiteilija oli nimeltään Henri Banks, ja hän antoi Stoorille luvan käyttää jääkaappimagneetin kuvaa kirjansa kannessa.
Stoorin neljännen ja viidennen kirjan julkaisujen välissä on ollut viiden vuoden tauko, mutta se ei ole johtunut valkoisen paperin kammosta.
Päinvastoin. Stoor on kirjoittanut kolmea kirjaa rinnakkain. Niistä Ilman suloista syyllisyyttä on määrä julkaista ensi keväänä ja Sieluhäkki seuraavana syksynä.
Syksyllä on luvassa vielä äänilevy, joka pitää sisällään Heikki Hallanoron musiikkia yhdistettynä tekstinpätkiin kaikista kolmesta Stoorin uutuuskirjasta. Parivaljakon yhtye tottelee nimeä Latistajat.
Jeesuksen saappaanjälki on julkaistu osana Stoorin omaa Nisperon kahvilakirjat -sarjaa. Teoksen päättää niin sanottu lukijankirja: nidoksen loppuun on jätetty tilaa lukijan omille kommenteille. Mukana on myös kommentteja sarjan edellisestä kirjasta.
Stoor sai idean kahvilakirjoista istuskeltuaan lueskelemassa Maailmanlopun maailma -teosta Tähtitornin kahvilassa 1990-luvun lopulla. Kirjan luettuaan hän kirjoitti kirjan loppuun omia kommenttejaan, kunnes tajusi, että niin ei sovi tehdä, ja pyyhki ne pois.
"Siitä sain ajatuksen, että olisi kiva, kun olisi kirjoja, joihin voisi kirjoittaa. Tässä on vieraskirja matkassa."
Artikkelin lähde Kaleva