Artikkelin lähde Kaleva
Ilta Italiassa. Elin Rombo (sopraano), Virpi Räisänen (mezzosopraano), Nando Russo (lyömäsoittimet), Jousia Ensemble, Knut Johannessen (cembalo) Lumijoen kirkossa 4.8. (myös Yle radiointi)
Oulunsalo Soi siirtyi uuteen valtaan: tuore taiteellinen johtaja Virpi Räisänen luo uutta traditiota yhdessä uuden residenssiyhtye Jousia Ensemblen kanssa festivaalin selkärangan muotoilussa nyt ja tulevaisuudessa. Eikä huonolta näytä!
Lumijoen kirkko oli akustisesti hieno italialaistunnelman miljöönä. Jousia Ensemble viritti alkua herkullisesti. Vivaldin Konsertto kahdelle viululle, sellolle ja orkesterille (RV565) g-molli soi rehevän vivaldisena, ketteränä ja mehevän barokkisesti konsertoivana.
Verdin Jousikvartetto e-molli kuultin Jousia Ensemblen omana yhtyesovituksena. Mielestäni versio oli jopa alkuperäistä herkullisempi: verevä, herkkä ja sävyskaalaltaan idearikas.
Lyömäsoitintaiteilija Nando Russo esitti välimakupalana viehkon teoksensa Olos (2011). Nautittava korvien uudelleenasemointi loi ainakin minulle kuulomielikuvan auringonvälkkeestä aalloilla. Teos oli puhdistava ja villin viriili niin jänskiltä rytmeiltään kuin soinneiltaankin.
Pergolesin Stabat Mater sai ainutkertaisen hienon tulkinnan. Parhaan koskaan kuulemani - ja olen niitä kyllä "muutaman" kuullut. Teoksessa laulajien täytyy pitää puolensa, mutta myös laulaa aistiherkästi ja rennosti. Liiallinen prässäys on miinusta, keskinäisen balanssin pitäminen lukuisissa duetoissa aivan ensisijaista.
Häikäisevä nuori ruotsalaissopraano Elin Rombo ja oma hieno mezzomme Virpi Räisänen tekivät tulkinnasta erityisen. Rombo ja Räisänen tulkitsivat osuutensa niin yhdessä kuin erikseenkin todella herkästi ja suvereenisti, uljaan täysipainoisesti. Pianissimot olivat huikaisevia, oopperalliset "humppaosiot" rytmisesti priimaa ja innostavia, eivät silti pinnallisia.
Laulajat toimivat yhtäläisinä kamarimuusikkoina soittajiston kanssa. Eivät "oopperalaulajasolisteina", jollaisten tykitystä turhan usein kuulee, vaan kamariyhtyeen kanssa hienovaraisesti ja mahtavan sensitiivisesti tulkitsevina virtuooseina. Upeaa!
Yli 500-henkisen yleisön hehkutuksen jäljiltä kuultiin ylimääräisenä Monteverdin L’incoronazione di Poppea -oopperasta duetto Pur ti miro, pur ti godo. Hengästyttävän tunteellinen, aistikas, todella mieleen jäävä finaali hienolle illalle.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva