Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Helsinki Laulupuut on nyt paikoillaan. Helsingin Musiikkitalon ulkoalueen veistoskisan 2010 voittanut oululainen kuvanveistäjä Reijo Hukkanen iloitsee. Kolmen ja puolen vuoden urakka on täysi.
Laulupuut-veistos julkistettiin virallisesti torstaina.
Laulupuut sijaitsee yhdellä Suomen keskeisimmistä paikoista: eduskuntatalon edessä, Kiasman, Sanomatalon ja Musiikkitalon välissä.
Senaatintorilla seisoo Aleksanteri II, Rautatientorilla istuu Aleksis Kivi.
Hukkasen teos on 13 metriä korkea, kuusi metriä leveä ja yhdeksän metriä syvä. Materiaalit ovat alumiini ja teräs.
"Veistoksesta tuli sitä mitä olin ajatellut", Hukkanen sanoo. "Pienoismallin mittakaava oli yhden suhde kolmeenkymmeneen. Oli oikeastaan ällistyttävää, että se piti niinkin hyvin kutinsa."
Eniten taiteilijaa jännitti, kuinka veistos toimii ympäristössään.
"Sitä tuli hurjasti mietittyä, että se istuisi joka suhteessa. Aina saattaa tulla paha yllätys."
Laulupuut on Hukkasen monumentaalisin työ, myös kestoltaan.
"Rankinta oli prosessin pituus. Välillä tehtiin töitä, välillä homma oli latenttitilanteessa."
"Olen tottunut tekemään työt etupainotteisesti. Teollisiin prosesseihin sopeutuminen oli hankalaa. Oli niin monta tekijää ja kaikilla omat intressit."
Myös työn iso koko aiheutti hankaluuksia.
"Eri vaiheet olivat paljon aikaa vievempiä ja kalliimpia kuin kukaan osasi ajatella."
Inspiraation lähteenä Reijo Hukkasella oli Aaro Hellaakosken runo Hauen laulu (1928).
Mutta oli toinenkin vaikuttaja, New Yorkin luonnonhistoriallisesta museosta 1991 ostettu muovinen valaskala Made in Taiwan.
"Mulla oli rankka tyhjiö. Olin miettinyt veistosta pitkään. Soitin vaimolleni Sinikalle kotiin, että nyt tarttis kahvit, homma on aivan umpikujassa. Potkin pois kenkiäni ja huomasin seinän vieressä seisovan valaan. Se on Taiwanissa tehty 25-30-senttinen matkamuistorihkama. Näytti siltä, että kala laulaa. Kala ui mun liiveihin saman tien."
Musiikkitalon pihalla Hukkasen hauki laulaa konsertista tulijoille.
"Ohikulkijoiden kommentit ovat olleet hienoja ja viehättäviä. Eräs mies työnsi vaimoaan pyörätuolissa, mallasi hänet veistoksen lähettyville ja otti kuvan niin, että veistos toimi taustana. Hetki oli niin herkkä, että melkein pillahdin itkuun. Se on minulle taiteilijana kaunein viesti, mitä olen ikinä kohdannut. Vieläkin meinaa alkaa huulet väpättää."
Kymmenen julkista veistosta tehnyt taiteilija osaa yllättää.
"Ansioluettelosta ei löydy tätä pikkuista työtä, joka on minulle hyvin rakas. Waenerbergin talon ovessa Torikadulla Oulussa on ripa, jota esittelen ihmisille, kun olen oikein tohkeissani. Se on paras julkinen taideteokseni."
Artikkelin lähde Kaleva