Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Oulu Kirjailija Essi Kummu uskoo ihmisen haltijoihin, unen tietoon, edellätulijoihin ja esi-isien opastukseen.
"Toisen romaanin, Karhun kuolema, kirjoitettuani huomasin, että ainoa puuha, mitä teen päivisin, on että keskustelen kuolleiden ihmisten kanssa", Kummu paljasti.
"Kuolema kiinnostaa minua hirveän paljon. Koen sen kauhean luonnollisena. Ensin kirjoitin karhukirjan, jossa on vainajia, jotka puhuvat. Sen jälkeen kuulen lähes joka päivä vainajien puhetta. Esimerkiksi oma kuollut isoäitini haluaa jutella minulle paljon. Se on hyvin lohdullista."
Hailuoto-teatterifestivaalilla Kummu alusti aiheesta Keskustelusta vainajien kanssa - hengellisyys ja maaginen kirjoituksessa.
Kummu kertoi luotolaisyleisölle, että hänellä on tolkuttoman huono mielikuvitus.
"Minä en osaa kuvitella asioita ollenkaan. Novellia Nainen joka tappoi härän kirjoittaessani näin tosi vanhan naisen, joka kertoi asian minulle hyvin vanhalla kielellä. Minä vaan kirjoitin ylös, mitä hän kertoi."
"Karhun kuolemaa kirjoittaessani kuulin siitä ruotsinkielisenä jatkuvaa kertojan puhetta."
"Uskon, että joskus on ihmisen osa olla välikappaleena. Ainakin silloin kun kirjoitan kirjoja, olen jonkun isomman asian välikappale. On paljon henkiä ja voimia, jotka haluaa puhua. Se kuulostaa tosi tyhmältä, mutta koska Katri Helenakin on avautunut tästä asiasta, niin minäkin avaudun."
Yksi Kummua kiinnostava ilmiö ovat ihtiriekot, salaa synnytetyt, salaa tapetut ja salaa haudatut lapset.
Uskottiin, että näiden siunaamatta haudattujen lasten varjosielut jäivät rauhattomina välitilaan eli maan päälle kummituksiksi. "Usein ihtiriekon kerrottiin olevan haudatun äitinsä talon alle ja itkevän karmaisevalla tavalla. Ihtiriekko ei saa rauhaa, ellei joku paljasta sen äitiä tai lapsi saa siunausta."
"Suomalaisessa kansantarustossa kerrotaan kosteikkoihin upotetuista vauvoista, aviottomina syntyneistä tai vammaisista lapsista."
Toisen esimerkin Kummu ottaa Kalevalasta. Kyseessä on Marjatta, korea kuopus, joka tulee raskaaksi puolukasta.
"Väinämöinen tuomitsee aviottoman pojan kuolemaan tämmöisillä sanoilla: ’Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si’ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!’ Suomessa on ollut vallalla tällainen lasten heitteillejättökäytäntö."
Kummu tunnustaa olevansa aivan heikkona kansanrunouden tutkijan Lauri Simonsuuren kokoamaan teokseen Myytillisiä tarinoita (SKS 1947).
"Minusta on sääli, ettei nykyisin enää kerrota tarinoita vainajista tai kummituksista niin kuin esimerkiksi kansantarinoissa. Vielä joitakin vuosisatoja sitten Suomessa oli elossa tällainen kulttuuri tai kertomisen perinne. Eikä lapsia käsketty silloin tuvasta pois."
Kummu kertoo etiäisistä ja ihmisten edellätulijoista. Osa niistä on näkymättömiä, osa näkyviä. Mutta eivät kaikki niitä silti näe.
"Haluan kertoa lapsilleni, että jokaisen ihmisen edellä kulkee ihmisen haltija, joka on perillä vähän meitä ennen jossain paikassa."
Ihmisen haltijoista kerrotaan esimerkkejä Simonsuuren kirjassa. Yksi on Muoniosta tallennettu:
"Jokaisella ihmisellä on haltija, semmoiset edellätulijat, jotka kulkevat ihmisen edellä. Muutamat tulevat vuorokautta ennen, muutamat vain tiimaa ennen ihmistä."
"Hirveän paljon hohkataan ja puhutaan, että ihmisillä on koko ajan kiire eikä ehditä kaikkea. Tämmöinen ajatus tuonpuoleisesta lohduttaa minua aivan valtavasti, sen takia, että kaikki mitä on ollut, se on ollut aina. Siksi ei ole mihinkään hoppu eikä tarvitse todistella kellekään yhtään mitään. Meidän ympärillä on suuri määrä oppaita, meidän esi-isiä, kuolleita ihmisiä. Ne auttaa ja opastaa meitä, jos olemme tarpeeksi avoimia tällaiselle opastukselle."
Essi Kummu: Miten kirjani ovat syntyneet, Muusajuhlat Kempeleen kirjasto 14.8. kello 13.
Essi Kummun uutuus Puhelias Elias, lastenkirja avioerosta, haastattelijana Pauliina Vanhatalo, Pohjois-Suomen kirjamessut Ouluhalli 16.8. kello 17.30.
Artikkelin lähde Kaleva