Artikkelin lähde Kaleva
Eleonoora Riihinen Kaleva
Oulu Esikoiskirjailija ja kuvittaja Enna Airik käsittelee satukirjassaan kuolemaa ja yksinäisyyttä. Aiheet kuulostavat äkkiseltään rankoilta pieniä lukijoita ajatellen, mutta eivät niinkään kun muistellaan rakastetuimpia klassikkosatuja. Niissä on usein samojen teemojen ympäriltä kumpuava melankolinen pohjavire.
Airik haluaa luoda satuja, jotka tuovat lohtua ja antavat lapselle välineitä käsitellä vaikeita asioita, kuten sairautta ja kuolemaa.
Hänen tuore kuvakirjansa, Haavemaa, kertoo sairaasta tytöstä, joka on menettänyt vanhempansa. Lopuksi pieni haaveilija nukkuu pois itsekin. Haavemaa muistuttaa hieman H.C. Andersenin satua Pieni tulitikkutyttö.
"Tarinan tytön kuolemaa ei käsitellä itse tekstissä, vaan kuvituksen symbolein. Hän muuttuu joutseneksi ja lentää pois vanhempiensa kanssa. Tässä sadussa lapselle tarjotaan kuolemasta vain se, mitä hän on valmis käsittelemään", Airik kertoo.
Airikin mukaan lapsen on hyvä tutustua vakaviin asioihin satujen avulla.
"Tarinoiden kautta on parempi lähestyä kuolemaa kuin vaikka videopelien ja televisio-ohjelmien kautta."
Airik ammentaa pohjoismaisesta satukirjallisuudesta, Topeliuksen ja Andersenin tarinoista.
"Niissä tavallisille ihmisille tapahtuu jotain taianomaista. Ruususet ja muut aateliset ovat tuntuneet ehkä liian kaukaisilta linnoineen."
Airik on kotoisin Tyrnävän Murrosta. Taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta valmistunut nainen asuu perheineen Nokialla.
Kirjoittamisen ja kuvittamisen lisäksi hän tekee opettajan sijaisuuksia peruskoulun 1-6 luokilla. Koulumaailmassa Airik tunnistaa ne lapset, joille ei ole luettu kirjoja.
"Ellei kotona lueta, ei lapsi opi lukemisen tapaa välttämättä myöhemminkään. Vastuu lapsen tutustuttamisesta tekstien maailmaan kuuluu myös kodeille."
Airik puhuu paljon kodin esimerkistä. Lukemattomuus näkyy hänen mielestään oppimiskyvyssä.
"Pahimmassa tapauksessa lapsella ei ole välineitä omaksua puhuttua kieltä ja prosessoida kuulemiaan asioita. Joskus kuudennella luokalla voi olla katkeraakin huomata, ettei ymmärrä lukemaansa."
Elämme visuaalisessa maailmassa, joka ei jätä tilaa mielikuvitukselle, kirjailija huomauttaa. Asia on selvästi Airikille tärkeä. Hän pahoittelee "paasaustaan".
Airikin ääni pehmenee, kun hän alkaa puhua pojistaan. Hän tietenkin lukee kolmelle lapselleen - ja paljon.
Ilokseen Enna Airik on huomannut, etteivät pojat koskaan vaikuta kyllästyneiltä, päinvastoin.
Kuvataide on aina ollut selkeästi osa Airikin elämää. Hän on piirtänyt pienestä saakka. Kirjoittamisen hän aloitti viitisen vuotta sitten.
Ajatus satukirjailijaksi ryhtymisestä syntyi vasta äitiyden myötä. Nyt hän haaveilee urasta lastenkirjailijana. Airik ei edes halua kirjoittaa isommille.
"Olen ehkä vähän lapsenmielinen sillä tavalla. En lue juurikaan aikuisten nykyromaaneja, klassikoita kylläkin."
Myyntilistojen kärjessä keikkuvissa lastenkirjoissa on yleensä nykypäivään sijoittuva miljöö, tietokoneella piirretyt kuvat ja vauhdikkaat vitsit.
Airik tekee perinteisiä satuja ja maalaa vapaalla siveltimellä. Millainen on hänen mielestään hyvä lastenkirja?
"Hyvä lastenkirja voi olla hauska ja viihteellinen tai vakavampi satu."
Airikilla on jo idea seuraavaa kirjaa varten. Sekin on aiheiltaan raskas.
Hänelle on hvyin selvää, millaisia kirjoja hän haluaa tehdä:
"Koskettavia ja lohdullisia."
Artikkelin lähde Kaleva