Ei mikään pikkutuhma nainen

Jaana Skyttä
Oulu Sukupuolikysymykset tympäisevät kirjailija Heli Slungaa. Kaikki se melu, joka lähtee miesasiamiehistä tai feministeistä. "Miksi oma identiteetti pitäisi sovittaa johonkin ihmeelliseen homogeeniseen naisjoukkioon, jota ei ole edes olemassa", hän kysyy.
Yhtä kaikki, kirjailijaa ärsyttää rooli, joka lyödään herkästi naistaiteilijan ylle, jos tämä uskaltaa kirjoittaa vähänkään rohkeammin. Varsinkin seksuaalisuudesta.
Slunga huomauttaa, että hänen kohdallaan seksuaalisuudesta kirjoittaminen ei tarkoita pikkutuhmuutta. Siihen hän tekee selkeän pesäeron.
"Se on suorastaan suurin väärinkäsitys, mitä lyriikastani voi tehdä. Pikkutuhmuus on asioiden esittämistä miellyttävällä, leikittelevällä ja vaarattomalla tavalla, omat runoni ovat paljaita, raakoja ja jopa kiusallisia", hän sanoo.
Slungan kolmas runokokoelma Orjan kirja julkaistaan tänään. Edellisiin runokokoelmiin, Jumala ei soita enää tänne (2008) ja Varjomadonnaan (2009) verrattuina kieli on entistä kovempaa ja vähemmän lyyristä. Yhteiskunnallisuus näkyy teemoissa vahvasti, mutta naiskysymyksestä ei puhuta.
Kokoelmaa prosessoidessaan Slungaa kiinnosti myös raha ja ihmisen normatiivisuus, joka ilmenee jäykkyytenä, sääntöjen orjuutena ja yleisenä mitättömyytenä. "Sellainen ihminen, joka tuijottaa koko ajan määräyksiin ja asetuksiin, ja pyrkii hallitsemaan muita ainoalla osaamallaan tavalla, on sielultaan hyvin julma", hän toteaa.
Orjan kirjassa esiintyy moni- ja soraääninen kuoro, pääosin naisia, jotka rimpuilevat kaikki omissa verkoissaan. Slunga herättää päiväunilta muun muassa hävyttömän ja avoimen "narsistisen nartun", joka kuvittelee kaiken maailmassa kuuluvan hänelle, palvelualan ammattilaisen ja kylmän äidin.
"Vaikka tuomion uhka leijailee kaiken yllä, runoissani on myös huumoria ja niitä oli hauska kirjoittaa. Ehkä minussa on hitunen saarnaajaakin. Inhoan lestadiolaisten paikkakuntien asenneilmastoa ja heidän elämälle vieraita säännöksiään, mutta se on sanottava, että Lars Levi oli kyllä loistava sanankäyttäjä."
Kirjoitusprosessinsa aikana Slunga kuuli perhesurmauutisia suunnasta jos toisesta. Se pani miettimään, mikä saa ihmisen toimimaan niin mielipuolisella tavalla. Pohdinta synnytti kirjaan luvun, joka kammottaa Slungaa itseäänkin.
"Siinä puhuu taakkansa alle väsynyt, jääkylmä äiti, jonka hyvänyönsuudelman salamavalo rävähtää otsalla täsmälleen sekunnin", nainen sanoo.
Orjan kirja on Slungan ensimmäinen kirja Wsoy:lta. Hän sanoo päässeensä panostamaan teokseen monella tavalla. Esimerkiksi kansikuva on fetissivalokuvaaja Qumman käsialaa, minkä nähtyään Slungalle oli selvää, että juuri sen hän haluaa kirjansa kanteen.
Kirjoittamisessaan Slunga pyrkii ytimeen, ilman lyriikan sokerikuorrutusta.
"Kirjoitan säästämättä itseäni, ja rikon myös omia illuusioitani. Runous on minulle väline katsoa maailmaa mahdollisimman paljaasti. En erityisemmin pidä ajatuksesta, että läheiset lukevat kirjojani, mutta en anna sen häiritä. Taiteessa ei voi tehdä kompromisseja, tai siitä tulee täydellisen yhdentekevää."
Slungalta on kysytty lukuisia kertoja, ovatko hänen runonsa omakohtaisia. Kysymys väsyttää ja tuskastuttaa, sillä se on hänen mielestään lukukokemuksen kannalta epäoleellista.
"Olen elänyt sellaisen elämän, josta on paljon kirjoitettavaa, mutta materiaalin jalostuminen taiteeksi on prosessi, josta ei voi enää loppuvaiheessa tehdä johtopäätöksiä. Minulle on luontevaa ottaa rooleja paitsi runoissani, myös elämässäni."
Slunga on valittu Oulun Vuoden taiteilijaksi 2013. Ennen ohjelmantäyteistä vuotta Slunga panostaa lavarunouteen. Heti Orjan kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen hän lähtee Runokaravaanin kanssa kiertueelle viikoksi pitkin Etelä-Suomea.
Sinällään Slunga ei koskaan ole päättänyt tulla runoilijaksi ja hän arveleekin, että seuraava kirja on jo proosaa.
Orjan kirja julkistamistilaisuus tänään 45 Specialissa alkaen kello 19, vapaa pääsy.
Kirjamessuhaastattelu: 17.8., Katsomo kello 13.30-14.
www.helislunga.fi



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva