Pian Haukiputaan etelärajalla omakotitaloalueella sijaitseva autotalli täyttyy rosoisesta, mutta hienojakoisena rullaavasta Hurriganes-soundista.
"Soitamme Hurriganesin kappaleista keikoilla sellaisia versioita, joita muistamme yhtyeen itse soittaneen silloin, kun sen nuorina poikina näimme", Hurriganes-covereita soittavan Stockholm Expressin kitaristi
Bändin miehet aloittivat soittamisen 1960-luvun puolen välin paikkeilla.
Kvartetti jytyyttää instrumenteistaan kaksi Hurriganesin rivakampaa kappaletta ja koskettavan version Hurriganesin Crazy Days -levylle 1975 äänittämästä Jim and The Beatmakers -balladista My Only One.
"Hurriganes on rakenteellisesti ehkä simppeliä rockia, mutta kappaleiden esittäminen siinä hengessä, jossa yhtye ne alkujaan soitti, on huomattavasti vaikeampaa kuin jazzin soittaminen."
"Vannoutuneiden ja puhdasoppisten Hurriganes-fanien mielestä Järvisen kitarakuviot tulisi soittaa yksi yhteen alkuperäisiä sooloja ja soundeja myötäillen."
Kun Hurriganes 1970-luvun alussa alkoi takoa itseään osaksi suomalaista populaarikulttuuria, elettiin maassa vielä rockin puolella jonkinlaista viattomuuden aikaa.
"Hurriganes ei ollut koskaan lähellä ja kosketeltavissa, vaan enemmänkin kaukainen ja epätodellinen", basisti
Ensimmäisen kerran Alatalo näki Hurriganesin Oulun Ynnin suurhallissa marraskuussa 1975.
Hän muistaa keikkaan liittyneen suuren maailman meininkiä. Poliisi ohjasi liikennettä urheilutalon ulkopuolella, ja keikan jälkeen poliisi myös avusti yhtyeen jäseniä pääsemään takaisin hotelliinsa.
"Yhtyeen silloinen kitaristi
"Muistan hyvin hänen hätäisen katseensa, kun hän pakeni väkijoukkoa ihan siinä silmieni edessä", basisti muistelee.
"Elin nuoruuden itkut ja naurut, rakastumiset ja pettymykset, Hurriganesin musiikin kautta."
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>