Maailma on päinvastoin ystävällinen, kun tulee koko ajan niin komeasti ihmistä vastaan. Kohtaajat syöksyvät toistensa läpi kuin valtamerialukset suolaiseen mereen.
Lyyrinen minä istahtaa kaiken keskellä kivelle: on nousuvesi ja vastatuuli / olen pohjaan asti altis.
Paanin perusmodernille lyriikalle on helppo löytää pitkiä juuria, jos on kuullut runoilijan tutkimustöistä. Paani on kirjoittanut tutkielmia 1700-luvulla Oulussa vaikuttaneesta, nuorena kuolleesta virsirunoilija
Nykyisen virsikirjan virsi 307 on hänen sepittämänsä. Se henkii uhmakasta huumoria ja eroottista hurmiota.
Holmstenin virsiminä istuu samassa veneessä Jeesuksen kanssa. Hän pyytää lisää tuulta purjeisiin ja komentaa: Pidä, Jeesus, itse perää! / Herra, herää!
Runojen altis ja avoin minä on yhdeltä puoleltaan aikuinen, asiallinen ja hauska nainen. Erotiikka on jokaisessa sanan kosketuksessa hieman erilaista. Runon minän tukka on joskus synkeröllä niskassa, joskus hiukset ovat kasvaneet olkapäille ja suutelevat selkää, joskus niillä kuivataan jalkoja.
Paani parodioi hyvänsuovasti Raamattua ja pitää kunniassa Holmstenin virren uljasta huumoria: on minussa painijaa / hauis kasvaa.
Sen jälkeen kun
Mutta Paani ei äkittele tekohienosti eikä harrasta nokkeluutta nokkeluuden vuoksi. Paani leikkii. Hänen vakavat runonsa ovat "leikkien liekki". Myös numerot voivat olla leikissä eroottisia: olen kahdeksan joka makaa kyljellään / olen yhdeksän, pystypäinen ylpeä.
Paanin kokoelman voi lukea peruslyriikan lyhyeksi oppikurssiksi. Ensimmäinen runo opettaa runon tekemisen perusteet: elän tätä tarinaa / en ohjaa, en näyttele / minä kohtaan.
Hyvä runo ei suuntaudu roolien kautta tulevaisuuteen eikä kerro menneestäkään. Se elää paljaana tässä ja nyt: olen saapunut monia teitä / avoinna kaikki ovet / minä palaan / halusta raskas. Runon halukas lyyrinen minä tuntee, tunnustelee, tunnustaa väriä ja näyttää, miten äkkiä runo voi kääntyä aforismiksi: ja kaikki alkaa väristä / ja kaikki alkaa väristä / mikä on pitkä, iän salaisuus.
Paani näyttää tavallista vakuuttavammin, että sukupuolella on runossa väliä. Nainen uskaltaa olla runossa auki ja hän uskaltaa nähdä, että maailma on auki.
Mies on runoissaan ja muissa elämänsä tilanteissa tunnetusti pelkurimaisempi ja sulkeutuneempi. Paanin runojen lyyrinen nainen opettaa miestä asumaan terassilla jatketussa vanhassa talossa: puun selkä on öljytty ja tuoksuu vielä / avoinna, uurteisiin asti.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>