Taiteilija Matti Korhosen Käärmeenpesä-pakinapalsta kuhisi kritiikkiä yli 20 vuotta Paikallinen-lehdessä, kunnes vaikeni.

Pyhäjärvellä pesän elämää tarkkailtiin suurella mielenkiinnolla, mutta sen kohteeksi ei haluttu joutua. Jos Korhonen huomasi epäkohdan, hän puraisi välittömästi.

Kun kuntaliitoskeskustelu velloi alkukesästä kuumimmillaan, käärmeenpesä sihisi niin äänekkäästi, että kirjoittaja haluttiin vaientaa.

Paikallisen palsta lopetettiin virallisesti siitä syystä, että pakinat junnasivat paikoillaan, eikä Korhonen halunnut muuttaa tyyliään. Vastustajien mielestä kirjoitukset olivat täynnä huhuja, heittoja ja paikkaansa pitämättömiä salaliittoteorioita.

Välillä yksityisiin kohdistunut kritiikki meni huonon maun rajoille. Korhonen saattoi ampua ennen kuin oli ottanut asioista selvää.

Pyhäjärven Sanomat Oy:n väki oli jo aiemmin miettinyt, voiko sananvapauden nimissä julkaista aivan mitä tahansa. Pakinoitsijalle kun oli 1980-luvulla tullut luvattua, että hän saa kirjoittaa, mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Sananvapaus on Korhoselle elintärkeä. On eri asia, ymmärtääkö hän, mitä kaikkea sen rajoissa voi tehdä.



Pyhäjärvellä pakinoihin on suhtauduttu kaksijaksoisesti - aivan kuten iltapäivälehtien lööppeihin. Niitä paheksutaan, mutta silti lehtiä ostetaan. Käärmeenpesä oli taatusti paikallislehden luetuin osio. Pakinoista syntyi jatkuvasti puheenaiheita kylälle.

Korhonen on yhteiskunnallisesti hyvin valveutunut. Hän seuraa tarkasti uutisointia eri puolilta maailmaa. Kritiikki on kohdistunut paikallisten päättäjien ja kulttuuri-ihmisten lisäksi muun muassa George Bushiin ja Vladimir Putiniin.

Poliittisia asetelmia Korhonen ei pyri muokkaamaan, sillä hän vihaa kaikkia puolueita laidasta laitaan.

Vaikka Korhonen piikitteli kirjoituksissaan surutta ketä tahansa, ei hänellä ole paljon vihamiehiä. Omasta mielestään hänellä on niitä sopivasti.

Paikalliset tottuivat kirjoitustyyliin, ja ilkeä sanailu pystyttiin kohtaamaan verisesti suuttumatta.

Sehän on vain Matti. Ei kannata loukkaantua.

Kannatti tai ei, kaupungin johdon on vaikea painaa villaisella Korhosen syyllistävää kritiikkiä kuntaliitosasiassa.

Riita ei ole ensimmäinen kaupungin virkamiesten kanssa. Kun Helena Takalon patsas aiheutti kiistaa muutama vuosi sitten, Korhonen kuului patsastoimikuntaan. Teos uhattiin siirtää naapurikuntaan, kun tarvittavaa rahoitusta ei löytynyt kaupungin kassasta.

On kyse patsaasta, kuntaliitoksesta tai mistä tahansa, Korhonen puolustaa mielipidettään jääräpäisesti. Eikä varmasti peräänny.



Omassa ateljeessaan, Hunningossa, viihtyvän taiteilijan tuntevat lähes kaikki pyhäjärviset. Vaikka ihmiset tuntevat Matin hyvin, Matti ei tunne kovin hyvin ihmisiä.

Luonteeltaan boheemille Korhoselle kirjoittaminen toimii kanavana kansan keskuuteen, sillä muuten hän on hiljainen puurtaja.

Ahkera taiteilija mainosti palstallaan mielellään taidekotiaan ja muita paikallisia kulttuuritapahtumia. Häntä on syytetty omaneduntavoittelusta, mutta lähipiiri on eri mieltä. Korhonen on ystävänä läheinen ja ihmisystävällinen, hän ottaa toiset huomioon.

Korhonen on iso mies. Hän onnistui pudottamaan painoaan muutama vuosi sitten lähes sata kiloa, mutta massaa on edelleen paljon.

Kun Korhonen toimi opettajana, kiersi oppilaiden keskuudessa huhu, että kuvaamataidon opettaja laittoi villit pojat ojennukseen uhkaamalla istua heidän päälleen.

Ilmiönä Käärmeenpesä on herättänyt kiinnostusta tutkimukseksi asti. Pakinat ovat aineistona Joensuun yliopistossa tekeillä olevaan väitöskirjaan, jossa tarkastellaan suomalaisia sanomalehtipakinoita.

Nyt Korhonen jatkaa pakinointia netti-blogissaan, mutta se ei ole saavuttanut kovin suurta suosiota. Pyhäjärvellä moni toivoo Korhosen jatkavan pakinointia paikallislehdessä.

Eiköhän käärme vielä palaa pesäänsä.



Juha Korhonen