"Sen teho ei ole suuri. Se on vain parikymmentä wattia", kertoo Merenkulkulaitoksen rakennusmestari
Vaikka majakan loisteen teho on suuriin piirtein tavallisen hehkulampun tasoa, se näkyy tarpeeksi pitkälle merelle: 13 meripenikulman päähän. Sen valo näkyy merenkulkijoitten mielestä pitemmälle kuin vieressä nököttävän kännykkämaston huipulla olevat punavalot. Majakan valo sytytettiin ensimmäistä kertaa 28.9.1872.
"Olisi hauskaa, jos tekniikka tehtäisiin näkymättömäksi. Tai ainakin pienemmäksi", matkailuyrittäjä
Ulkokallan majakka on maamme pienmimpiä. Se sijaitsee Kalajoen suulta parinkymmenen kilometrin päässä. Luodolla ei kasva juuri muuta kuin heinää ja tyrni- sekä viinimarjapensaita. Sen naapurissa on Maakalla, jonka kalastajayhdyskunnalla on ollut ammoin Ruotsin kuninkaan 1600-luvulla vahvistama itsehallinto.
"UIko- ja Maakallassa on ollut kalastajia ainakin 1700-luvulta saakka",
Hylkeenpyytäjistä on jäänyt saarille monia merkkejä. Ulkokallan mökkien seinillä on hylkeentaljoja ja -pyrstöjä, ja Maakallasta puolestaan löytyy hylkeenpyytäjien vene. Ulkokallan länsikalliolla köllöttelee hylkeen pääkallo. Hampaita ja luunkappaleita näyttää olevan kaikkialla.
Tarkoitus on yöpyä majakassa. Normaalisti se on lukittu, mutta merenkulkulaitos suostui avaamaan oven yöpymisoperaatiota varten.
Majakka ei selvästikään ollut suunniteltu yöpymiseen. Alkuperäinen tarkoitus oli nukkua makuupussissa loistelampun vieressä ulkotasanteella.
Se osoittautuu kuitenkin liian kapeaksi ja kaltevaksi. Alakerta olisi menetellyt, mutta sieltä ei oikein löydy sopivaa tunnelmaa. Niinpä yöpyminen päätettiin suorittaa majakan lampun alla olevalla tasanteella. Siihen mahtuu juuri ja juuri makuualusta ja yksi makuupussi.
"En muista kenenkään nukkuneen täällä ennen", Rantala toteaa.
Ulkokallan majakan arkkitehti on
Alun perin Ulkokallan majakkatorni oli tiilipintainen, mutta myöhemmin se maalattiin mustavalkoiseksi esikuvanaan merimerkki.
"Tietysti majakassa kummittelee", Korhonen ilmoittaa.
Kyseisestä toimenpiteestä pitää huolta Kallan äijä, sama kummitus joka toimii Maakallan kansan pelottelijana.
"Itse asiassa Kallan äijä vain käy varoittelemassa tulevista tapahtumista", Korhonen huomauttaa.
Kummitus ilmaantuu kolistelemaan nurkkiin silloin, kun myrsky on tulossa ja kun veneet ovat pääsemässä irti. Se voi myös varoittaa vesille lähtemisestä hyvissä ajoin, ennen myrskyn nousemista.
"Maakallan kirkon edessä on kivi, jossa on risti. Siellä äijä kuulemma asuu", Rahja mainitsee.
Ulkokallan majakassa ei kukaan kolistele. Tuuli puhaltaa leppoisasti, ja aurinko on laskemassa.
"Meillä on varmaan satoja kuvia auringonlaskuista. Ne eivät koskaan ole samanlaisia", Korhonen toteaa katsellessaan lumoutuneena auringonlaskua.
Hän huomauttaa, että majakalla kävijöitten kannattaisi herätä aikaisin katsomaan auringonnousuja. Nekin voivat olla maalauksellisia.
"Tänne tullaan hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa. Toisaalta saari on mainio kokouspaikka. Kukaan ei pääse karkuun", Korhonen naurahtaa.
Itse majakkatorni on vain 13 metriä korkea. Vieressä nököttävä kännykkätorni tuntuu tuplasti mittavammalta. Pedon majakkaretkikunta laski majakan valon vilkahtavan kolmesti yhdeksän sekunnin välein.
Alkujaan Ulkokallan majakkahenkilökuntaan kuului majakkamestari ja kolme majakanvartijaa.
Näitten jäljiljtä talosta löytyy kaappi, jossa on jäljellä alkuperäisiä muistiinpanoja. Kaikki pantiin tarkasti paperille. Kaapista löytyvät muun muassa kalustoluettelo, meritieteellisiä havaintoja, tulituspäiväkirja ja sumupäiväkirja.
Ennen 1903 hankittua sumusireeniä pamautettiin pommi parin minuutin välein antamaan laivoille suuntaa. Saaren länsiosassa sijaitsee talo, jossa pommeja ennen säilytettiin. Nyt sen vierestä löytyvät sumusireenin jäänteet.
Majakanvartijoiden talo paloi 1944, jonka jälkeen paikalle rakennettiin nykyinen rakennus 1946-1948. Talossa on yhdeksän huonetta, ja siinä on majoitustilaa parillekymmenelle hengelle.
Saarella on aikoinaan ollut paljon lapsia, eikä moni lapsi ennen koulun alkua ollut käynyt kertaakaan mantereella. Eräs majakkamestarin tytär näki vasta kuusivuotiaana ensimmäistä kertaa puun ja kissan. Tragedioitakin tapahtui. Erään majakkamestarin pieni poika hukkui matalaan rantaveteen, kun hänen veljensä ei jaksanut nostaa häntä kuiville.
Kärkkärit syötyään päättää Pedon majakkaretkikunta lähteä saunaan. Majakanvartijoiden talon kellarista löytyy puukiuas, joka tarjoaa makeat löylyt. Venevalkama sopeutuu saunapulikointiin oivallisesti.
"Puuta täytyy Ulkokallassa käytellä säästeliäästi. Kaikki polttopuut tuodaan maista. Myös vesi tuodaan mantereelta", Korhonen kertoo.
Ennen Ulkokallassa käytettiin sadevettä hyödyksi. Sitä varten saareen hankittiin yhdeksän tuhatta litraa vetävät tankit. Porakaivoa ei vielä kukaan ole tohtinut harkita Ulkokallaan.
Viimeinen majakkamestari lähti saarelta 1976. Vuotta aikaisemmin oli majakka automatisoitu. Eräs viimeisimpiä majakanvartiojta oli
Saunomisen ja uimisen jälkeen on aika mennä nukkumaan. Yöpyminen majakan huipussa oli ahdasta, mutta miellyttävää. Majakan valo välähtää tasaisin väliajoin, ja laite suhisee unettavasti. Äänen sekoittuvat ulkoa tuleva meren kohina ja lokkien huudot.
Majakan tornissa tuoksuu kostealle. Rakennus on hiljattain remontoitu, ja korjausmiesten jälkiä näkyy siellä täällä.
Uni maittoi Ulkokallan majakan huipulla erinomaisesti, eikä Kallan äijästä näkynyt vilaustakaan.
Matkalla mantereelle huomaamme, että yhtään hyljettä ei ole näkynyt koko reissulla, vaikka niitä pitäisi olla vilisemällä. Lämmin elokuu on kuulemma väärä aika hyljebongaukseen. Kun ilmat viilenevät ja syksy alkaa tulla, alkavat merten viiksiniekat tulla lähemmäs rannikkoja tuhoamaan kalastajien pyydyksiä ja saaliita.
Kenties silloin Ulkokallan rakennusten seinille ilmaantuu taas uusia hylkeentaljoja.
Artikkelin lähde Kaleva <http://www.kaleva.fi/tilaa>
Creative Commons "by-nc-nd" lisenssillä <http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode.fi>